Kesän maukkain keitos

Meinattiin tänään mennä terassille aamukahville, mutta päätettiin kattaa pöytä kuitenkin sisälle. Hieman ripautteli vettä :o)

Vaikka helle on loistanut poissaolollaan, minun kesäsääni on ollut ennusteita huomattavasti parempi. Yksikään päivä ei ole vielä mennyt kokonaan sadetta pidellen. Useampana päivänä on ollut kauniin kesäistä – ja iltaisin on päässyt ihailemaan nättejä auringonlaskuja.

Tien pientareet ovat täynnä kukkia, etenkin suosikkejani päivänkakkaroita ja kissankelloja (vai ovatko nuo harakankelloja kuvassa...?). Tuntuu, että kukkia on nyt enemmän kuin moneen vuoteen.

Eilen kävin poimimassa ekat mustikat. Raakileita oli vielä joukossa, mutta myös sairaita marjoja oli aika paljon. Siinä näkyy sadekesän ikävä puoli!

Sain kuitenkin useamman rasian talviaamujen iloiksi. Ja kun käsin poimii, rasiaan päätyy vain parhaita yksilöitä. Pulleita ja meheviä.

Lomani kuitenkin loppuu ennen kuin mustikat ovat oikeasti kypsiä. Myös vadelmasato taitaa jäädä minulta tänä vuonna keräämättä.

Mutta kantarelleja on paljon! Niillä olemmekin herkutelleet mökillä jo monta kertaa. Tänäänkin saamme paistaa ison satsin kantarelleja iltaruoaksi.

Oman maan uusia perunoita olemme kuitenkin syöneet vasta kerran. Pieniä punajuuria maistelimme jo, kun jouduimme nappaamaan muutamia niistä keskenkasvuisena maasta, jotta muilla on tilaa kasvaa. Herneitä saamme edelleen odottaa. Mutta siellä maan alla ne kasvavat, hiljalleen. Porkkanat, punajuuret ja perunat.

Oman maan satoa odotellessa päätin tehdä kesän ykköskeittoa. Lähdin Joensuun kauppatorille vihannesostoksille. Yllättäen löysin yhden ainoan vihanneskojun, jonka viimeinen naattiporkkananippu vietiin juuri silmieni edestä.

Mutta muut ainekset löysin ja keitin sitten kotona kesäkeiton. Se on ihanan turvallisen makuinen ruoka – ja lämmittää kivasti sateellakin.

Markus Zusakin Kirjavarkaassa syödään kaalikeittoa. Varhaiskaali on mainio raaka-aine, mutta päätin nyt hyödyntää kukkakaalia. Kun sitä kerrankin saa kotimaisena.

Kesäkeitto

4 perunaa

1 nippu naattiporkkanoita

1 pieni kukkakaali

2 uutta sipulia (varret)

50 g voita

8 l vettä

2 tl suolaa

2 dl herneitä

50 g pinaattia

5 dl täysmaitoa

1/2 rkl vehnäjauhoja

persiljaa ja/tai tilliä

Lohko pestyt perunat. Uusia perunoita ei tarvitse kuoria!

Leikkaa porkkanat sopiviksi paloiksi. Isotkin on ok.

Paloittele kukkakaali.

Hienonna sipulin varret.

Sulata kattilassa voi. Lisää kasvikset ja kuumenna hetki.

Lisää vesi ja suola. Kiehauta kasviksia noin vartti.

Lisää herneet ja hienonnettu pinaatti.

Sekoita vehnäjauho maitoon. Lisää seos keittoon.

Anna keiton kiehua, kunnes kasvikset ovat kypsät.

Tarjoile hienonnetun persiljan tai halutessasi tillin kera.

Maukasta alkavaa viikkoa!

Paras parsakausi on NYT

Kesä. Loma. Kaksi sanaa, jotka kuulostavat aina toukokuussa hieman etäisiltä, mutta sitäkin kutsuvammilta.

Tänäkin vuonna näyttää käyvän kuten aina ennenkin: ennen lomaa joutuu tekemään tuplatunnit, jotta saa kaikki hommat suht valmiiksi ennen kuin jää lomalle.

Tuntui, että virta alkoi olla aikas vähissä juhannuksena. Sellaisessa olotilassa en keksi mitään parempaa paikkaa kuin oma mökki. Siellä saa olla hiljaisuuden keskellä, nukkua hyvin ja syödä luvan kanssa paljon.

Minulla on tapana hiippailla ruokakomerolle ja mussuttaa pitkin päivää äidin keksivarastoja tyhjäksi. Vaikka en kaupungissa niin keksien ystävä olekaan. Mökillä ne maistuvat kuitenkin aina!

Toinen mökkiherkkuni on makkara. Sellainen jauhoversio. Nuotiolla paistettuna. Turun (punaisella eli väkevällä) sinapilla kuorrutettuna. Makkarakaan ei maistu kaupungissa, mutta maalla, ulkoilmassa ja etenkin mökillä se on herkkua.

Koska veto oli juhannuksena poissa, päätimme selvitä ruoanlaitossakin tavallista helpommalla. Vaikka olin tietenkin etukäteen haaveillut kaikenlaisista reseptikokeiluista.

Isäni kasvattaa parsaa, jonka paras sesonki on aina kesäkuussa. Heräsin vasta tänä vuonna siihen, että me suomalaiset hössötämme parsasta huhtikuussa, vaikka paras parsakausi alkaa meillä vasta kahta kuukautta myöhemmin.

Tajusin tämän, kun juttelin ruokakuvauksissa Ravintola Nokan keittiöpäällikön Ari Ruohon kanssa. Hän suosii kotimaisia raaka-aineita - ja hämmästeli ääneen suomalaisten liian varhaista parsavillitystä.

Kirjoitin aiemmin Gotlannista, jossa viljellään paljon juuri parsaa. Tämä vihreä alkukesän herkku saikin luonnollisesti sijansa myös juhannuspöydässämme.

Kokeilin Top Chef Kira Weckmanin parsapyttipannun reseptiä, joka julkaistiin Viini-lehdessä 4/2015. Juuri parempaa ja helpompaa keskikesän herkkua ei oikein voi ajatella.

Kun viereen paistoi isän pyytämää suomalaista kuhaa ja seuraksi korkkasi itävaltalaisen kolmen rypäleen sekoiteviinin Leth Simply Wow! 2014 oli ilta melko lähellä täydellistä.

Kokkoa ei näkynyt. Siitä pieni miinus, mutta erittäin pieni - sanoisin :o)

Parsapyttipannu

500 g uusia perunoita

1 l vettä

1 tl merisuolaa

200 g chorizomakkaraa

1 nippu vihreää parsaa

1 pieni nippu kevätsipulia

5 rkl oliiviöljyä

suolaa & mustapippuria

Pese perunat. Kiehauta suolalla maustettu vesi.

Lisää perunat ja keitä kiehuvassa vedessä 10–15 minuuttia.

Jäähdytä perunat nopeasti. Halkaise kylmät perunat.

Leikkaa chorizo siivuiksi.

Leikkaa parsatangot ja kevätsipulin varret 3 cm:n pituisiksi paloiksi.

Kuumenna 2 rkl öljyä paistinpannulla. Lisää perunapalat ja paista hetki. Nosta perunat sivuun.

Kuumenna pannulla toiset 2 rkl oliiviöljyä ja ruskista makkarasiivut, parsapalat ja kevätsipulit.

Lisää paistetut perunat chorizo-seokseen.

Tarjoile pyttipannu kuumana esimerkiksi vaalean kalan kera.

Parsapyttipannu toimii mainiosti mökillä!

Maukasta kesää teille kaikille :o)

Lihamureketta & omena-perunamuusia

Trendiruoat tulevat ja menevät, mutta tietyt asiat säilyvät vuodesta ja sukupolvesta toiseen.

Jenni Linturin kirjassa Malmi 1917 syödään päivälliseksi lihamureketta. Omassa lapsuudessani tätä jauheliharuokaa syötiin silloin tällöin arkena. Joskus sitä höystettiin herne-maissi-paprikalla tai joillain muilla kasviksilla.

Tällä kertaa päätin valmistaa murekkeen Sara la Fountainin reseptiä mukaillen. Mureke saa muhia pekonikuoren alla, jolloin se säilyttää mehevyytensä.

Seurana maistuu esimerkiksi omenoista ja perunoita tehty muusi ja keitetyt vihannekset.

Ehkä jotain tällaista syötiin jo sata vuotta sitten...

Lihamureke & omenamuusi

400 g sika-nautajauhelijaa

1 kananmuna (voit myös puolittaa, jos haluat pehmeämpää)

3/4 dl kermaa

1/2 dl korppujauhoja

2 rkl dijoninsinappia

2 rkl chiliketsuppia

1 rkl tuoretta rosmariinia silputtuna

suolaa & mustapippuria

noin 80 g pekonia

Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen.

Sekoita kulhossa kaikki ainekset pekonia lukuun ottamatta. Älä vatkaa liikaa, ettei taikinasta tule sitkeää.

Nosta massa leivinpaperoidulle pellille tai uuniastiaan. Muotoile massasta pötkö.

Kääri pekonisiivut pötkön ympärille. Nosta uuniin ja paista noin 35 minuuttia.

Nosta lämpötila 240 asteeseen ja paista vielä noin 15 minuuttia.

Tarjoile omenamuusin ja keitettyjen kasvisten kera.

Omena-perunamuusi

600 g perunoita

1 dl omenasosetta

1 dl kermaa

3 rkl voita

1 1/2 tl suolaa

1 1/2 tl sokeria

Keitä ja soseuta perunat.

Lisää joukkoon omenasose, lämmitetty kerma ja sulatettu voi.

Sekoita ainekset hyvin keskenään.

Mausta suolalla ja sokerilla.

Onnea meidän äidille, herkullisen lihamurekkeen valmistajalle!

Suklaiset perunaleivokset

Kun asiat pitää saada järjestykseen, silloin keitetään teet. Tilanne voi vaatia myös jotain makeaa.

Antti Holman Järjestäjän päähenkilö Tarmo rakastaa perunaleivoksia. Täytyy myöntää, etten ole muistaakseni ennen näitä leivonnaisia maistanut.

Ei ihme, että Tarmo tykkää näistä herkkupaloista. Helppoa, nopeaa - ja hyvää!

Harmi vain, ettei Tarmolla ole juttuseuraa. Hän nauttii leivokset itsekseen. Ei hyvä - leivoskahvit tulee jakaa jonkun kanssa.

Ehkä juuri siksi Tarmo ei saa ajatuksiaan selväksi, vaan menee niiden kanssa sekaisin. Tarmo olisi selvästi kaivannut jonkun, joka olisi keittänyt hänelle teet ja tarjonnut leivoksia. Ja kuunnellut. Juuri sitä meistä jokainen joskus tarvitsee.

Tällä Oliviasta bongaamallani ja hieman soveltamallani reseptillä tulee melko tuhteja perunaleivoksia. Ne maistuvat siis näin vähän viileämmälläkin säällä :)

Mutta uskokaa pois, pian ne perunamaatkin jo sulaa!

Perunaleivokset

noin 15 kappaletta

1 valmis torttupohja tai kolmasosa kuivakakusta

100 g voita (hieman pehmennyttä)

1 dl tomusokeria

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

100 g tummaa suklaata raastettuna

2 rkl sherryä tai punssia

2 1/2 rkl aprikoosimarmeladia

Hienonna kuivakakku tai torttupohja muruiksi.

Vatkaa voi ja tomusokeria keskenään.

Sekoita joukkoon kaakaojauhe ja raastettu suklaa.

Lisää voi-sokeri-suklaaseos ja marmeladi kakkumurujen joukkoon.

Sekoita hyvin käsin tai tehosekoittimella.

Mausta sherryllä tai punssilla.

Anna seistä jääkaapissa noin tunnin ajan.

Ota taikinasta ruokalusikallinen massaa ja muotoile palloksi.

Pyörittele pallot kaakaojauheessa.

Tarjoa teen ja hyvän seuran kera.

Kuivahtaneet juustot käyttöön

Jääkaapissa kuivaa juustoa? Tuttu tunne :) Rakastan juustoja, ja jääkaapissani on lähes aina parmesaania. Yritän kuitenkin välttää liiallista juustojen napostelua, joten parmesaanikin ehtii usein vähän kuivahtaa...

Joskus jopa homehtua.

Bridget Jones: Elämäni sinkkuna -elokuvassa Bridget kaivaa jossain vaiheessa jääkaapistaan homehtuneen juuston. Mad about The Boy -kirjassa Bridget ahmii juustoraastetta suoraan pussista.

Päätinkin valmistaa pastaa, johon saa hyvin upotettua hieman enemmänkin kuivahtaneet juustot. Quattro formaggi on järkyttävän rasvainen, mutta herkullisen nopea ruoka.

Saa nauttia silloin tällöin - hyvällä omallatunnolla ja maukkaan viinin kera.

Quattro formaggi

4 annosta

400 g pastaa (tagliatelle tai penne)

2 dl ruokakermaa

2 rkl voita

60 g sinihomejuustoa

20 g valkohomejuustoa

100 g kermajuustoa tai gruyérejuustoa

mustapippuria

pecorinoa

Kuutioi juustot. Keitä pasta ohjeen mukaan.

Laita kerma ja voi kattilaan. Kuumenna lähes kiehumispisteeseen.

Lisää juustot seokseen. Sekoita, kunnes juustot ovat sulaneet.

Yhdistä pasta ja kastike.

Mausta mustapippurilla.

Ripottele pecorinoa pasta-annoksen päälle - reilusti.

Tuoretta leipää omassa tuvassa

Kas, sehän on melkein kuukausi vierähtänyt siitä, kun intoilin omaan kotiin pääsemisestä.

Kuten odottaa voi, muutto ei onnistunutkaan aivan ajallaan. Sinällään kaikki oli kunnossa, mutta päätin pienen pölyvaurion jälkeen odottaa vielä viikon muuton kanssa.

Vasta viime lauantaina, tasan kello 22, sain kaiken tavaran alta kaivettua oman kotini esiin. Istuin sohvalle ja vain ihailin. Olin takaisin kotona!

Seuraavana päivänä päätin korkata keittiöni (suosikkitilani kodissani) - liian pitkän ajan jälkeen. Koska uuteen kotiin viedään vanhan perinteen mukaan leipää ja suolaa, päätin leipoa leipää.

Ajatus sopi mielestäni hienosti myös Ulla-Maija Paavilaisen Kylmä kamari -kirjaan. Siinähän eletään maatalossa, jossa jos missä, leivotaan leipää.

Olin jo jonkin aikaa ihaillut Teemu Auran ja Markus Hurskaisen kaunista Leipäkirjaa. Ennen lauantaita minulla ei oikein ollut paikkaa, jossa paistaa leipää. Mutta nyt oli!

Koska olin matti-myöhänen, minulla ei ollut juurta odottamassa (mihin muuten annetaan kirjassa ohje). Päädyin siis parmesaani-mustapippurileipään. Aika tuhti valinta, mutta tuoksu oli aivan huumaava.

Juuri tältä pitää keittössä ja kodissa tuoksua. Nopea ja maistuva leipä! Kannattaa kutsua isompi porukka koolle, ettei tule hotkittua liikaa...

Parmesaani-mustapippurileipä

10 dl vehnäjauhoja
vajaa 6 g kuivahiivaa
vajaa 3 tl suolaa
0,3 dl sokeria
50 g voisulaa
3 kananmunaa
1 dl kylmää vettä
170 g parmesaania (itse korvasin osan emmentalilla)
1/2 tl mustapippuria (voi panna vähän enemmänkin)
voita vuoan voiteluun

Yhdistä kaikki aineet kulhossa ja vaivaa taikinaa noin 15 minuuttia (huh, mikä homma :).
Taikina saa jäädä hyvin löysäksi siten, että se takertuu kulhoon (lisää siis jauhoja vähitellen...).
Siirrä taikina hyvin voideltuun vuokaan ja anna nousta liinalla peitettynä.
Lämmitä uuni 170-asteiseksi.
Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, paista uunissa noin 20 minuuttia, kunnes väri on kullanruskea.
Ota leipä heti paistamisen jälkeen pois vuoasta.
Jäähdytä ritilällä ilman liinaa.

Ihanaa olla kotona!

Merisiikaa suolakuoressa

Elämän suola. Mitä sillä tarkoitetaan, on yksilöllinen valinta. Mutta perimmäinen merkitys on sama - se on asia, joka maustaa elämän. Tekee siitä meille nautinnon.

Anna-Leena Härkösen teoksessa Ei kiitos päähenkilö Heli on kadottanut elämästä läheisyyden. Ehkei nyt täysin elämän suolaa, mutta sinnepäin.

Ongelmien keskellä painiskelevat Heli ja hänen aviomiehensä Matti lähtevät lomamatkalle Santorinille. Helin haaveissa siintää romanttinen reissu, johon seksi kuuluu olennaisena osana. Toisin kuitenkin käy.

Elämän suola ja kesälomakohteeni Santorini mielessäni päätin valmistaa siikaa suolakuoressa. Paksun suolakuoren alla uunissa kypsytettävä kala on yleinen herkku Välimeren maissa. Itse en ollut sitä ennen kokeillut, mutta nyt väittäisin, ettei helpompaa tapaa valmistaa herkullista uunikalaa juuri ole.

Kala pysyy pehmeänä ja mehukkaana suolakuoren suojassa. Seurana voi tarjota vaikka perinteistä perunamuusia kunnon voinokareella sekä kreikkalaista salaattia.

Ruoka on elämän suola :) Se tekee elämästä hitusen parempaa joka päivä!

Ja suola - se tekee ruoasta astetta parempaa.

Siikaa suolakuoressa

4 annosta

kokonainen siika (noin 850 g)

1/2 luomusitruuna

1/2 tl valkopippuria

1 nippu persiljaa

4 oksaa tuoretta timjamia

4 dl karkeaa merisuolaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Perkaa kala, mutta älä suomusta. Poista kidukset.

Hiero sitruunaa kalan sisään. Mausta valkopippurilla kevyesti.

Asettele yrtit kalan sisään ja pirskota niiden pinnalle hieman sitruunan mehua.

Laita uunivuoan pohjalle noin sentin kerros suolaa.

Aseta kala suolakerroksen päälle ja peitä kala kokonaan suolalla.

Kostuta suolaa pirskottamalla pinnalle hieman vettä.

Nosta kala uuniin ja paista noin 30 minuuttia.

Ota kala uunista. Nosta varovasti suolakuori ja nahka.

Tarjoile kala perunamuusin ja salaatin kera.

Kanaa kuubalaisittain & banaania pannulla

Kuubasta ja sen värikkäästä historiasta kertova Nora & Alicia on täynnä tuoksuja. Cecilia Samartin kuvailee herkullisesti kuubalaisia perinneruokia: porsasta mojokastikkeessa, jauhelihasta ja tomaatista valmistettavaa picadilloa sekä papujen ja riisin kanssa tarjottavaa haudutettua nautaa eli ropa viejaa.

Kun olin Kuubassa lomalla, en juuri kokenut kulinaristisia elämyksiä. Ruoka oli kyllä värikästä, mutta hyvin yksinkertaista - paljon kanaa, riisiä, papuja ja kananmunia.

Pidin paljon enemmän kuubalaisesta rommista kuin paikallisesta ruoasta :o)

Päätin kokeilla paria kirjassa mainittua kuubalaista herkkua, Arroz con Polloa ja Platanos Fritosta eli kanaa, riisiä ja kasviksia sekä paistettuja banaaneja. Sovelsin tietenkin reseptejä hieman...

Oli muuten hyvää! En edelleenkään puhuisi gourmet-ruoasta, mutta värikkäästä, maukkaasta ja tuoksuvasta arki-illan elämyksestä.

Suosittelen!

Arroz con Pollo

4 annosta

2 isoa maustamatonta broilerin koipireisipalaa

6 pientä maustamatonta broilerin koipea

2 tlk suolaa

1 tlk mustapippuria

1 rkl oliiviöljyä

noin 300 g savukinkkua

1 iso sipuli silputtuna

3 valkosipulinkynttä murskattuna

2 punaista suippopaprikaa silputtuna

1 tlk säilöttyjä tomaatteja

3 rkl tomaattipyreetä

6 dl kanalientä

2 dl mustaa riisiä keitettynä

tuoretta persiljaa

Keitä riisit kanaliemessä.

Valmista samaan aikaan broileripata.

Mausta broilerit suolalla ja pippurilla.

Paista niitä öljyssä kattilassa noin 8 minuuttia.

Nosta kattila hetkeksi liedeltä ja laske lämpötilaa.

Kaada osa paistorasvasta pois.

Nosta kattila uudelleen hellalle. Lisää pieneksi siivutettu kinkku ja sipulit.

Paista, kunnes sipulit pehmenevät. Sekoita välillä.

Lisää paprikat ja paista, kunnes paprikat pehmenevät.

Lisää tomaatit ja tomaattipyree sekä makusi mukaan lisää suolaa ja pippuria.

Anna hautua miedolla lämmöllä noin 25 minuuttia. Sekoita välillä.

Kokoa annos ja koristele persijalla.

Paistetut banaanit

4 keittobanaania (myös tavallista voi kokeilla)

3 rkl seesamiöljyä

Pilko banaanit ja paista ne pannulla seesamiöljyssä.

Maista ja lisää halutessasi öljyä.

Tarjoile Arroz con Pollo -annoksen lisukkeena.

Kokeilin kuubalaisen kanssa ranskalaisen Gérard Bertrandin punaista, Pinot Noir- ja Grenache-rypäleistä valmistettua viiniä. Pinot toi yhdistelmään mukavaa keveyttä, Grenache tuhdikkuutta. Ihan maukas yhdistelmä.

Teehetki ilman raksuttavia aivosoluja

Tätä päivää olin odottanut kauan. Keitin kannullisen teetä ja leivoin seuraksi juustoskonsseja. Ulkona paistaa syysaurinko - eikä minulla ole kiire minnekään.

Yksinkertaisen, perinteisen englantilaisen teeleivän leipominen ei ole isotöinen juttu, mutta tänä syksynä leipominen ja ruoanlaitto muutenkin on ollut melkoisen hankalaa. Minulla ei ole ollut kunnollista keittiötä käytössäni, eikä oikein kotiakaan. Mutta siitä lisää vähän tuonnempana...

Nyt keskityn tähän hetkeen ja tähän kupilliseen, jonka nautin Hercule Poirotin seurassa.

Poirot on tunnettu harmaista aivosoluistaan, jotka työskentelevät lähes lakkaamatta. Ehkä juuri siksi tämä maailmankuulu salapoliisi istahtaa päivittäin hetkeksi alas ja juo kupillisen teetä. Ja ehkä hän siksi rakastaa niin paljon rutiinejaan.

Omat aivosolunikin käyvät usein ylikierroksilla. Ne eivät tosin ratkaise murhamysteerejä, vaan analysoivat kaikkea näkemääni, kokemaani ja tekemääni. Usein liikaakin.

Kun kävin vuosia sitten ensimmäisen kerran hathajoogassa, olin suurissa vaikeuksissa. Tunnilla piti keskittyä hengittämiseen ja irtaantua ajatusvirrasta. Yritin kovasti, mutta ajatukset eivät millään haihtuneet taka-alalla. Tuskastuin ja ärsyynnyin itselleni.

Sittemmin olen ollut itselleni joogatunneilla armollisempi. Annan ajatusten tulla, jos ne tulevat. Samalla olen oppinut paremmin keskittymään hengitykseen. Mutta edelleenkin joudun luultavasti työstämään ajatusrauhaa monia muita enemmän.

Olen kuitenkin luvannut läheisilleni, että harjoittelen ajatuksista irtaantumista. Se tekee nimittäin todella hyvää. Ihailen ihmisiä, jotka elävät tässä hetkessä - ilman ajatuksia. Jos heiltä kysyy, mitä he ajattelet, he sanovat, etteivät mitään. Aluksi ajattelin, ettei se ole mahdollista. Mutta on se.

Tänä syksynä olen, osittain pakostakin, osannut aiempaa paremmin olla tässä hetkessä, ilman ajatuksia eilisestä tai huomisesta. Olen vain ollut ja hengittänyt. Ja se on tuntunut uskomattoman hyvältä.

Leipominen on yksi mainio keino olla ajattelematta. Kun nyt kerran pääsin keittiöön, päätin leipoa jotain. Kokeilin ensimmäistä kertaa juustoskonsseja, jotka kyllä muistuttivat lopulta enemmän sämpylöitä kuin brittiläistä teeleipää.

Reseptin poimin netistä, mutta muokkasin sitä hieman omaan makuuni sopivaksi.

Juustoskonssit

noin 10 kappaletta 

Taikina

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl soodaa

1/2 tl suolaa

1 tl sokeria

50 g voita

2 dl piimää

1 dl juustoraastetta

Voiteluun

1 keltuainen

1/2 dl kevytmaitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Nypi joukkoon kylmä voi.

Kaada sekaan kylmä piimä.

Lisää juustoraaste ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Taputtele taikinasta pyöreitä, noin 3 sentin paksuisia kakkusia.

Nosta palat leivinpaperin päälle uunipellille.

Sekoita keltuainen ja maito ja voitele kakkuset seoksella.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Nauti esimerkiksi maukkaan, voimakkaan juuston sekä teen kera.

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Kotoista paistia ison talon keittiössä

 

Kuten kerroin, muistelin Tommi Kinnusen Neljäntienristeystä lukiessani oman äitini lapsuuskodin tuoksuja ja makuja. Sen kosteaa kellaria, kellarin puusaunaa, narisevaa portaikkoa ja vinttikomeroita.

Tupakeittiötä, jonka vihreät puusohvat natisivat ja jonka seinällä raksutti iso kaappikello.

Siellä syötiin usein karjalanpaistia ja perunaa, olihan ukkini perunanviljelijä.

Isosta paistista riitti isolle porukalle.

Se talo oli monen ihmisen elämäntien risteyskohta.

Karjalan paisti

 300 g naudanlihaa

600 g sianlihaa

(lampaanlihaa)

merisuolaa

mausteita (mustapippuri, maustepippuri, sipuli, laakerinlehti)

Valitse lihaa, jossa on luuta ja rasvaa. Kaikkea rasvaa ei kannata ottaa pois.

Huuhdo lihat ja pilko pieniksi annospaloiksi.

Laita lihapalat pataan, ruukkuun tai sukunapottiin.

Kaada päälle kylmää vettä niin, että lihat pettyvät.

Lisää mausteita oman makusi mukaan.

Paista miedolla lämmöllä (noin 150 astetta) uunin alatasolla useita tunteja.

Paisti ei saa palaa tai kuivua, joten listää tarvittaessa hiukan kuumaa vettä.

Lihoja ei kuitenkaan tule käännellä paistamisen aikana.

Tarjoa karjalan paisti paistoastiasta keitettyjen perunoiden ja

sokeroimattoman puolukkahillon kanssa.

Muita kasviksia voit käyttää saatavuuden ja makusi mukaan.

Ruokajuomaksi parasta on kotikalja, vuassu tai toari.

Herkkuja miesvieraille

Sain viikonloppuna miesvieraita. Tämä suhde on kestänyt nyt seitsemän vuotta. Se ei ollut molemminpuolista rakkautta ensi silmäyksellä. Minä kyllä ihastuin tuohon toiseen, etenkin sen katseeseen. Mutta luulen, että tunne oli hieman toispuolinen.

Ja se on sitä kyllä edelleen. Olen aika kova komentamaan, ja tämä toinen ei aina tykkää siitä.

Mutta silti se haluaa kanssani samaan sänkyyn. Tulee siihen ihan viereen suukottamaan. Ja päälle päästää kunnon paukun.

Viikonloppuna pidimme kuitenkin kivaa yhdessä. Leivoimme Veera Niemisen kirjaan Avioliittosimulaattori sopivasti kääretorttua. Siitä tulee kirjassa riita. Sitä paitsi kääretorttu istuu minusta maalaistalon tuvan keittiön pöydälle päiväkahvien aikaan.

Piparminttu-unelmatorttu

4 kananmunaa

1 1/2 dl sokeria

1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 dl perunajauhoja

1/2 dl leivontakaakaojauhetta

2 dl vispikermaa

1 tlk maitorahkaa

n. puoli levyä Fazer-piparminttusuklaata raastettuna

1/2 dl sokeria

1 tl vanilliinisokeria

3 dl mansikoita puolitettuina

Vatkaa munat ja sokeri kunnolla vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne muna-sokerivaahtoon.

Kippaa taikina uunipellille leivinpaperin päälle.

Paista 225 asteessa noin kuusi minuuttia.

Kumoa kypsä pohja sokeroidun leivinpaperin päälle jäähtymään.

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Lisää rahka, suklaaraaste ja sokerit.

Levitä seos jäähtyneen pohjan päälle.

Lisää mansikanpuolikkaat täytteen päälle.

Kääri pohja täytteineen rullalle.

Afganistanilaisen keittiön tuoksussa

Afganistaniin on pitkä matka. Ainakin, jos katsoo, kuinka kauan edellisestä postauksestani on :)

Aloitin loppuvuodesta uudessä työssä, jossa päivät ovat täyteläisiä ja erittäin intensiivisiä. Bloggaaminen on tässä muodossa jäänyt siksi vähemmälle.

Samalla toteutui kuitenkin yksi suuri unelmani - ja saan nyt työskennellä osittain näiden samojen aiheiden parissa, joista kerron teille täällä blogissani. Edelleen yhtä suurella intohimolla, vaikka ehkä hieman harvemmin kuin aiemmin...

Viime kerralla kerroin ajatuksiani Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat -kirjasta. Kuten huomasitte, en ollut yhtä lumoutunut kuin Hosseinin edellisestä kirjasta Tuhat loistavaa aurinkoa. Yksi iso syy tähän oli se, että edellisessä ei kuvata Afganistania yhtä lumoavasti kuin jälkimmäisessä.

Vaikka tuossa maassa on paljon sellaista, mitä en halua edes ajatella, siellä on myös paljon kaunista. Asioita, jotka hukkuvat rumuuden ja julmuuden alle. Kuten juuri vuoret, joista Hosseinikin kirjoittaa.

Minua kiehtovat myös Afganistanin tuoksut: pöly, villamatot, basaarit, teekannut, mausteet...

Ja vuoret kaikuivat -teoksen hengessä päätin valmistaa afganistanilaisen aterian. Kirjassa puhutaan muun muassa tandooriuunista, linssimuhennoksesta ja naanleivästä. No, tandooriuunia ei löytynyt, mutta päätin silti tehdä naanleipää. Sen seuraksi valmistin paimentolaishenkeen sopivasti lammasruokaa, Qabili palauta.

Pian keittiössä tuoksui ihanan eksoottiset mausteet: kaneli, kurkuma, sahrami ja juustokumina. Makumatka Afganistaniin alkakoon!

Naanleipä

8 dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
1 kananmuna
2 rkl kirkastettua voita
1 1/2 dl turkkilaista jogurttia
2 dl maitoa

Siivilöi kuivat aineet kulhoon.
Lisää vatkattu muna, voi ja jogurtti.
Kaada sekaan maito vähitellen.
Peitä kulho kostealla liinalla ja anna taikinan kohota pari tuntia.
Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla.
Jaa taikina kahdeksaan osaan ja kauli osat soikioiksi.
Sivele leivät kirkastetulla voilla.
Paista öljyssä pannulla molemmilta puolin kauniin ruskeiksi.

Qabili palau

4 porkkanaa kuorittuina ja ohuiksi suikaloituina
1 dl kuorittuja kokonaisia manteleita
1 dl huuhdottuja rusinoita
1 rkl oliiviöljyä
suolaa

Paista kasvikset pannulla öljyssä kauniin väriksiksi. Älä paista liian pitkään!
Mausta suolalla.
Siirrä kasvikset sivuun ja valmista muu ruoka.

Sahramiriisi

6 dl basmatiriisiä
0,5 pss sahramia
1 rkl kurkumaa
suolaa

Keitä riisi kasvisliemessä ohjeen mukaan.
Lisää mausteet jo keittiämisen alussa, jotta maut ja värit imeytyvät riisiin.
Mausta lopuksi suolalla.

Karitsanjauheliha

2 rasiaa karitsan jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl jauhettua kanelia
2 rkl juustokuminaa
1 rkl kardemummajauhetta
1 rkl jauhettua muskottipähkinää
1 rkl jauhettua kurkumaa
suolaa

Paista lihat pannulla öljyssä kypsiksi.
Lisää mausteet ja suola.
Koristele annos porkkana-rusina-manteliseoksella.
Kokoa annos öljyllä voideltuun kulhoon: pohjalle riisiä, sitten lihapataa ja päälle loput riisistä.

Kevyttä korealaista

Pohjois-Koreassa oli erittäin paha nälänhätä 90-luvulla. Edelleen ihmiset kärsivät puutteellisesta ravinnosta, pahemmin kuin ehkä edes aavistetaan.

Barbara Demickin Suljettu maa kertoo asiasta loikkareiden silmin. Kirjassa poimitaan maasta maissinjyviä, pyydystetään ruoaksi lemmikkikoiria, syödään päärynä nälkään kerran viikossa.

Ei siis ehkä olisi ollut oikein, että olisin valmistanut korealaisen keittiön meheviä lihaherkkuja. Päädyin kokeilemaan kiinankaalista valmistettavaa kimchiä sekä korealaisia kesäkurpitsapihvejä.

Kimchiin kannattaa käyttää runsaasti kaalia. Itse panin sitä liian vähän - ja annos oli hurjan suolainen. Kaalit kannattaa myös huuhtoa erittäin hyvin ensimmäisen suolauksen jälkeen.

Kesäkurpitsapihveista kannattaa ehkä jättää suola kokonaan pois, koska kimchi maustaa mennessään nekin.

Kimchin ohje on Helsingin Sanomista, kesäkurpitsapihvien Pöytä koreaksi -blogista. Pihvien reseptiä kuitenkin sovelsin hieman omaan makuuni. Suosittelen kuitenkin tutustumaan blogiin, jos on kiinnostunut korealaisesta keittiöstä.

Aterian jälkeen janotti, mutta jääkaapissa oli ihana tuoksu!

Kimchi

neljä annosta

1 kg kiinankaalia

5 kevätsipulia

1 tl suolaa

Suolaliemi

3 rkl merisuolaa

8 dl vettä

Mausteliemi

1 rkl suolaa

2 rkl chilijauhetta

1 rkl raastettua inkivääriä

2 rkl silputtua valkosipulia

2 rkl kalakastiketta

1 tl sokeria

Huuhtele kiinankaalin lehdet ja leikkaa suurimmat niistä kahteen osaan. Pilko sipulit.

Liota merisuola haaleaan veteen ja anna jäähtyä.

Kaada suolaliemi kiinankaali- ja sipulisilpun päälle suureen kulhoon. Pane lautanen painoksi ja nosta astia jääkaappiin yön yli maustumaan.

Kaada suolaliemi pois ja huuhtele kasvikset.

Sekoita muut ainekset toisessa kulhossa. Lisää kaali ja sipulit sekä sekoita hyvin. Peittele kaalinlehdillä.

Pane päälle kelmua ja nosta jääkaappiin maustumaan pariksi vuorokaudeksi.

Hobak Buchim eli korealaiset kesäkurpitsapihvit

neljä annosta

1 kesäkurpitsa

1/2 tl suolaa

1/2 sipuli

3/4 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna

öljyä paistamiseen

Kastike

1 rkl soijakastiketta

1 tl valkoviinietikkaa

1 tl vettä

1/2 tl hunajaa

ripaus mustapippuria

Puolita kesäkurpitsa, ripottele suolaa ja itketä puoliskot.

Raasta kesäkurpitsa raastinraudan isoimmalla terällä. Puristele vielä ylimääräinen neste pois.

Hienonna sipulit ja lisää kesäkurpitsaraasteen joukkoon. Riko sekaan kananmuna sekä kaada joukkoon vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Kaada kuumennetulle pannulle öljyä. Muotoile massasta pihvejä ja nosta ne pannulle. Paista miedolla lämmöllä muutamia minuutteja puoleltaan. Älä ala kääntää pihviä liian aikaisin, koska massa hajoaa helposti.

Käännä pihvit. Niiden paistuessa tee kastike. Sitä ei välttämättä tarvita, jos tarjoat pihvit kimchin kanssa.

Tavallisten ihmisen arkiherkku

Pitkä työpäivä takana, kello käy kuutta, lapset ovat kiukkuisia. Siinä ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, että alkaisi kokata kanakeittoa omasta liemestä. Pöytään pannaan jotain, mikä valmistuu nopsaan ja täyttää vatsat.

Itse olin onnellisessa asemassa lapsena siksikin, että meidän isä oli usein aikaisin kotona ja ehti tehtailla pöytään ruoan, kun äiti oli vasta kotimatkalla. Ruoka oli silti tuiki tavallista arkiruokaa, nakkikastiketta, broilerinkoipia & riisiä, pannulla voissa paistettua kalaa, lihakeittoa, verilettuja, paistettua maksaa...

Jauhelihaa meillä käytettiin selvästi vähemmän kuin monissa muissa lapsiperheissä. Raija Orasen Ruusun aikaa lukiessani mieleen palautuivatkin muistot silloisen parhaan ystäväni perheen ruokalistasta, joka oli hyvin toisenlainen kuin meillä kotona. Broilerin suikaleita ei meillä nähty kuin vasta 2000-luvulla.

Joskus hämmästelin, miksi monissa perheissä syötiin lähes pelkästään jauhelihakastiketta ja spagettia. Tai näin ehkä ajattelin. Ja saatoin olla joskus vähän kateellinenkin. Etenkin silloin, kun meillä oli tarjolla  hernekeittoa, jossa oli makua antamassa isoja sian sorkkia. Lapsena en ehkä osannut arvostaa tätä perinteistä reseptiä, jonka avulla syntyy kyllä paras hernekeitto. Nyt sen tiedän ja ymmärrän.

90-luvulla jauheliha oli kuitenkin pop. Myös Ruususilla kokataan jatkuvasti jauhelihaa. Päätinkin kokeilla pitkästä aikaa jauhelihakastiketta ja spagettia.

Onko sinulla jauhelihakastikkeen resepti, joka on takuuvarma ja taivaallisen hyvää? Kuulen mielelläni, jotta pääsen kokeilemaan :)

Jauhelihakastike

2 valkosipulin kynttä

1 iso sipuli

oliiviöljyä

400 g luomu naudanjauhelihaa

3 rkl chilikastiketta

500 g hyvää tomaattimurskaa

1 tlk sokeria

1/2 tlk suolaa

mustapippuria

1 nippu tuoretta basillikaa

1/2 nippua lehtipersiljaa

spagettia

suolaa

Pilko sipulit ja kuullota ne runsaassa oliiviöljyssä miedolla lämmöllä. Lisää jauhelija pannulle. Ruskista.

Kaada ruskistuneen jauhelijan joukkoon chilikastike ja tomaattimurska. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Anna kypsyä hetki.

Lisää lopuksi tuoreet hienonnetut yrtit. Anna kastikkeen muhia noin 20 minuuttia pienellä lämmöllä.

Keitä sillä aikaa spagetti runsassuolaisessa vedessä.

Tarjoile hyvien juttujen ja mukavien muistojen kera!

Psst!

Ei muuten silloin, 90-luvulla, käyty ravintolassa 80 euron illallisilla. Niin kuin nykyään. Tällä viikolla nautimme illallisen Farangissa. Maistelumenu ja viini maksoivat saman verran kuin meidän perheen kerran vuodessa ravintolassa vietetty ilta 90-luvulla. On ne ajat toisenlaiset...