Hyvästi jää!

Kun sain tänään silmät lopulta kunnolla auki (kiitos hieman huonounisen pääsiäisloman, se kesti hieman), huomasin, että nurmikko vihertää jo. Tuosta näystä tulee joka vuosi yhtä iloiseksi - kesä on tulossa, talvi toivottavasti takana.

Vaikka kevät aina yllättää, tänä vuonna tuo näky oli normaalia hätkähdyttävämpi. Vielä sunnuntaina laskimme Rukalla rinteitä ja nautimme aurinkoisten hankien hohteesta. Sitä hohdetta oli ikävä!!! Tänä keväänä ei oikein päässyt nauttimaan keväthangista täällä Helsingissä. Sukset saivat pölyttyä varastossa.

Näin pisamanaamana panostan aina keväthankikauteen - silloin naama saa väriä ja eloa :) Onneksi siis pyörähdimme Kuusamon kautta vielä ennen kevätkelejä. Nyt ne saavat jo tulla!

Sinne jäi lumi ja jää. Ja monta kiloa naurua ja onnellisia hymyjä. Kauniita kohtaamisia. Tyhjentynyt kaakaopaketti sekä Hietaniemen hallista ostettujen karitsanpotkien jämät.

Tänne kotiin toin muutamia pisamia, pari lisäkiloa ja melkoisen määrän iloa. Arkeen. Kevääseen. Kesän odotukseen.

Sulopusu, nyt on paljon mitä odottaa!!!! :D

Perillä on tuolla, edessämme jossain....

Pöytä on katettu blineillä, fonduella & karitsanpotkilla - ja hyvillä viineillä

Ei se voitto, vaan....

Jotta pääsee alas, on mentävä ylös!

Onhan se laskeminenkin hauskaa, mutta vielä hauskempaa on....hyvä seura ;)

....ajetaan hiljempaa. Toivot, ettei matka loppuis ollenkaan.

Loma. Sitä on hyvä harrastaa välillä.

Sori kaverit, etten ole kirjoitellut. Lupaan palata pian. Arvaatteko, mikä kirja mulla oli matkassa mukana...?

Herkkuja miesvieraille

Sain viikonloppuna miesvieraita. Tämä suhde on kestänyt nyt seitsemän vuotta. Se ei ollut molemminpuolista rakkautta ensi silmäyksellä. Minä kyllä ihastuin tuohon toiseen, etenkin sen katseeseen. Mutta luulen, että tunne oli hieman toispuolinen.

Ja se on sitä kyllä edelleen. Olen aika kova komentamaan, ja tämä toinen ei aina tykkää siitä.

Mutta silti se haluaa kanssani samaan sänkyyn. Tulee siihen ihan viereen suukottamaan. Ja päälle päästää kunnon paukun.

Viikonloppuna pidimme kuitenkin kivaa yhdessä. Leivoimme Veera Niemisen kirjaan Avioliittosimulaattori sopivasti kääretorttua. Siitä tulee kirjassa riita. Sitä paitsi kääretorttu istuu minusta maalaistalon tuvan keittiön pöydälle päiväkahvien aikaan.

Piparminttu-unelmatorttu

4 kananmunaa

1 1/2 dl sokeria

1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 dl perunajauhoja

1/2 dl leivontakaakaojauhetta

2 dl vispikermaa

1 tlk maitorahkaa

n. puoli levyä Fazer-piparminttusuklaata raastettuna

1/2 dl sokeria

1 tl vanilliinisokeria

3 dl mansikoita puolitettuina

Vatkaa munat ja sokeri kunnolla vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne muna-sokerivaahtoon.

Kippaa taikina uunipellille leivinpaperin päälle.

Paista 225 asteessa noin kuusi minuuttia.

Kumoa kypsä pohja sokeroidun leivinpaperin päälle jäähtymään.

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Lisää rahka, suklaaraaste ja sokerit.

Levitä seos jäähtyneen pohjan päälle.

Lisää mansikanpuolikkaat täytteen päälle.

Kääri pohja täytteineen rullalle.