5 vinkkiä: Mielensäpahoittaja, näin opit mököttämään

Sain kavereiltani Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan luettavaksi. Syitä tähän hienotunteiseen vihjeeseen oli varmasti useita. Minullakin saattaa joskus olla tapana huomata erinäisiä epäkohtia. Ja huomauttaa, jos jokin asia ei oikein toimi niin kuin pitäisi.

Mielensäpahoittaja, WSOY 2010

Mielensäpahoittaja on kepeää luettavaa, mutta siinä on myös painavaa asiaa. Tuollaisia ikääntyviä ihmisiä on Suomessa paljon. Minunkaan ei tarvitse kovin kaukaa sellaista hakea. Maailma muuttuu nopeaan, eikä siinä pysy perässä kunnolla näin kolmekymppisenäkään. Ja onhan ravintolavaunussa oikeasti kallista. Ja marjat jäävät metsään, koska suomalaiset eivät vaivaudu niitä poimimaan.

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Kolehmainen niin mielensä pahoitti. Ollaan oltu viisikymmentä vuotta naapureina enkä ole koskaan oppinut Kolehmaisesta tykkäämään. Nyt sen mielestä meidän välisessä metsässä vaanii keltainen vaara, nimittäin thaimaalaiset marjanpoimijat. Kyllä ei ole Kolehmainen koskaan poiminut metsästä yhtään marjaa. Ei se ylipäätään tee metsällä mitään muuta kuin myy sitä kerran kymmenessä vuodessa, ja ostaa isomman."

Jos on taipumusta mielensä pahoittamiseen, kannattaa opetella myös mököttämään. Resepti on helppo:

1) Kerro muille, että olet pahoittanut mielesi. Syytä ei välttämättä tarvitse mainita.
2) Nosta kädet puuhkaan ja käänny tuhahdellen selkä muihin päin.
3) Mene sängylle tai sohvalle kippuraan takapuoli pystyasennossa.
4) Kerro, että mökötät ja että sinua pitää lepytellä.
5) Odota, että muut lepyttelevät. Jos niin ei tapahdu, pura tilanne vaivihkaa siirtymällä hetkeksi WC:hen.

Testattu. Toimii. Paitsi että ei lepytelty.

Juhlat Kultahatun tyyliin - The Great Gatsby

Alkukesä on aina yhtä juhlaa. Tällä viikolla juhlitaan uusia ylioppilaita ja valmistuvia. Pääsen itsekin, todella pitkästä aikaa, onnittelemaan ylioppilasta.

Otimme kavereiden kanssa vauhtia juhlahumuun jo viime viikonloppuna. Kävimme katsomassa The Great Gatsby -elokuvan, jossa koko 1920-luvun New York juhlii. Eikä kimalluksessa ja kuplissa säästellä.

En ole lukenut F. Scott Fitzgeraldin romaania, johon elokuva perustuu. Ehkä se on Baz Luhrmannin ohjaamaa versiota koskettavampi. Panen sen lukemattomien kirjojen listalle odottamaan vuoroaan.

Elokuva ei herättänyt suuria tunteita, mutta kuvakerronta oli kaunista. Pidin myös leffan musiikista. Ja näin art decon ystävänä nautin naisten hiustyyleistä, kimmalluksesta, jazz-hengestä, New Yorkin silueteista...

Art deco on ollut tämän kevään juttu. Kävin alkukeväästä Amos Anderssonin taidemuseon ART DECO ja taiteet -näyttelyssä. Jos aikakausi ja sen taide kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa. Näyttely jatkuu 21.7.2013 saakka. Lue lisää museon kotisivuilta.

Yritän tulevana viikonloppuna vääntää tukkaa kaarelle ja panna kimaltavaa ylle, Kultahattu-elokuvan tyyliin. Ylioppilaiden lisäksi onniteltavana on 30 vuotta täyttävä ystäväni. Saa nähdä, millaista säihkettä on luvassa...

Kippis kesälle, kavereille ja kirjablogille!

Jälleen kerran kävi niin kuin yleensä aina. Ovikello soi, vieraat saapuivat - ja minä huhkin vielä keittiössä shortseissa ja t-paidassa. Onneksi ystäväni jo tietävät, että kello kuuden kutsut alkavat noin puoli seitsemältä, mutta saapua saa ajoissa. Emäntä vain viimeistelee itsensä veskissä ennen kuin aloitetaan.

Tällä kertaa syy juhlaan oli tämä blogini. Päätin kutsua kavereita koolle keskustelemaan blogeista. Meillä on ollut kohta nelisen vuotta epäsäännöllisen epämääräinen lukupiiri. Olemme kokoontuneet keskustelemaan ennalta sovitusta kirjasta milloin jonkun kotiin, milloin ravintolaan. Kerran keskustelua käytiin Tallinnan laivalla. Välillä osa on tullut paikalle luettuaan takakannen, joku on saattanut vilkaista vain kirjan etupuolen.

Olemme käyneet porukalla myös teatterissa. Toisinaan näytelmä on tehty kirjan pohjalta, mitä esimerkiksi KOM-teatteri on harrastanut paljon.

Viime aikoina tahti on hiljentynyt, mutta kirjoista olemme edelleen keskustelleet. Vaikka ohimennen. Moni lukee enemmän blogeja kuin kirjoja, joten olemme jutelleet usein niistä.

Olivat keskustelut mitä tahansa, tällä porukalla on ihana olla yhdessä. Opin aina jotain uutta.

Tein tarjoilut töiden jälkeen, joten kaiken piti olla nopsaan valmistuvaa. Sara La Fountainen pastasalaatti toimii yleensä aina ja kelpaa kaikille. Tapani mukaan sovellan reseptiä aina tilanteen mukaan.

Pastasalaatti (noin kuudelle)

1 tl valkosipulia murskattuna

1 rkl hunajaa

3 rkl punaviinietikkaa

1 tl luomusitruunankuorta raastettuna

1/2 dl oliiviöljyä

suolaa ja mustapippuria

250 g kuviopastaa keitettynä

1 dl vihreitä oliiveja pilkottuna

1 rasia kirsikkatomaatteja

1 dl parmesanlastuja

1/2 punasipulia tai 1 salottisipuli suikaleinta

rucolasalaattia

Sekoita kulhossa valkosipuli, hunaja, punaviinietiikka, sitruunankuori ja oliiviöljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada kastike isoon kulhoon. Lisää keitetty ja jäähtynyt pasta.

Kaada joukkoon oliivit, kirsikkatomaatit, parmesanlastut ja sipulisuikaleet. Lisää lopuksi rucolaa ja sekoita ainekset keskenään.

Sain kavereilta kortteja, namuja ja leivoksia lahjaksi. Nautimme leivokset seuraavana aamuna aamupalaksi. Harvoin on aamu alkanut niin herkullisesti. Suosittelen tutustumaan: Patisserie Teemu & Markus. 

Kippis siis kesälle, kavereille ja kirjablogeille!

3-vuotiaan taidonnäyte

Bouillabaisse elegantin arkisesti

Muriel Barberyn teos Siilin eleganssi vei ajatukseni ruokaan, joka on samaan aikaan elegantti ja arkinen. En ole aiemmin tehnyt bouillabaisse-keittoa, saati syönyt sitä pariisilaisessa ravintolassa. Mutta kirjan teemaan sopivasti päätin kuoria turhan vaatimattomuuden yltäni ja kokeilla tätä kuuluisaa äyriäis-kalakeittoa.

Yhdistellen muutamasta eri reseptistä...

Bouillabaisse (noin viisi annosta)

oliiviöljyä

3 valkosipulin kynttä silputtuna

7 dl valkoviiniä

1 pussi sinisimpukoita pestyinä

sipuli silputtuna

2 rkl tomaattipyreetä

1/2 tl piparjuuritahnaa

1 rkl sokeria

10 dl kalalientä

1/2 dl hummeri- tai kalafondia

450 g perunoita kuorittuina

2 varsisellerin vartta pilkottuna

2 dl kermaa

1 rkl voita

1/2 tl suolaa

ripaus sahramia

laakerinlehti

persiljaa

mustapippuria

400 g lohta

100 g jokiravun pyrstöjä

3 isoa kuhafileetä

Paista hetki valkosipuleja oliiviöljyssä isossa kattilassa. Kaada sekaan hieman yli puolet valkoviinistä. Kun seos kiehahtaa, kaada sekaan simpukat. Anna keittyä, kunnes simpukat ovat avautuneet. Nosta keitetyt simpukat sivuun.

Kuullota kattilassa loput valkosipulista ja sipuli oliiviöljyssä. Lisää joukkoon tomaattipyree, piparjuuritahna ja sokeri. Kaada sekaan loput valkoviinistä ja anna kiehua hetki. Kaada kattilaan kalaliemi ja -fondi. Lisää perunat ja selleri. Keitä lientä niin kauan, että perunat ovat kypsiä.

Kiehauta kerma kattilassa niin, että se paksuuntuu. Lisää liemeen kerma, voi, ripaus sahramia, suolaa ja pippuria. Kaada kattilaan lohikuutiot ja anna niiden kypsyä. Lisää lopuksi jokiravun pyrstöt ja anna niiden lämmetä.

Ruskista kuhafileet paistinapannulla rapeiksi. Nosta paistetut fileet tarjoilulautaselle.

Annoksen voi koota näin: pane pohjalle lientä ja kasviksia. Lisää lohta, rapuja, simpukoita ja kuhafilettä. Jos haluat, voit lisätä annokseen myös nokareen aiolia sekä tuoretta tilliä.

PS. Tätä täytyy kokeilla joskus uudestaan. Annoksen ulkonäkö ei tällä ensimmäisellä kerralla aivan vastannut odotuksia. Se sopi oikeastaan mainiosti Siilin eleganssi -teemaan, sillä ulkonäöstään huolimatta keitto oli maukasta. Muista kuitenkin käyttää sahramia hyvin hillitysti.

Eleganssia Pariisista

Aurinko ja lämpömittarin kohonneet arvot saavat ihmeitä aikaan. Kevättuuli ei tuo mukanaan ainoastaan siitepölyä, vaan myös runsain mitoin romantiikkaa. Tänä vuonna nuo tuulahdukset ovat saaneet yhden jos toisenkin tuttuni varaamaan matkan Pariisiin. Sillä siellä romantiikka on syntynyt!

Minä en ihan vielä pääse Pariisiin, mutta halusin virittäytyä tunnelmaan. Niinpä vietin yhden sunnuntai-iltapäivän musiikkiteatteri Kapsäkin leivoskonsertissa Voyage à Paris.

Musiikin lomassa kirjailija Anna Kortelainen kertoi oman isoisänsä Reijo Peltosen matkasta Pariisiin vuonna 1938. Tarinassa tuli esiin Pariisin kaksi puolta. Toisille se on täyttyneiden unelmien, rakkauden ja romantiikan kaupunki. Toisille se on pettymysten ja yksinäisyyden kaupunki.

Samanlaisena Pariisi näyttäytyy Muriel Barberyn kirjassa Siilin eleganssi. Ovenvartijan rouvan ja rikkaan perheen tyttären tarinat eivät luo mielikuvia leppoisista sunnuntaipäivistä pariisilaisissa puistoissa, ilta-auringon valaisemasta Eiffel-tornista tai puheensorinan täyttämistä katukahviloista.

Siilin eleganssin tarina on toisenlainen. Kirjan päähenkilön Renée Michelin tavoin moni muukin asuu Pariisissa ilman, että voi nauttia siitä. Toisella päähenkilöllä Paloma Jossella on eräs tähän sopiva ajatus, joka jäi mieleeni:

"Tavoitella tähtiä päätyä kultakalamaljaan"

Barberyn teos on kaunis, mutta se vaatii keskittymistä. Se hahmottaa taiteen olemusta ja merkitystä ihmisen, rikkaan tai köyhän, elämässä. Se on kertomus siitä, miten paljon taide voi meihin vaikuttaa. Millainen voima on esimerkiksi kirjalla, jota luemme.

"Asetelmassa toteutuukin taiteen tärkein ominaisuus, ehdoton ajattomuus, sillä siinä kuvattu kauneus puhuttelee meidän haluamme mutta syntyy toisen halusta. Antaa meille ilman että meidän tarvitsee sitä tavoitella. Sillä taide on tunnetta, jota halu ei hallitse."

Pariisi on täynnä taidetta. Mutta siinä on vain yksi syy matkustaa sinne. Minulla on monta syytä, jotka liittyvät puhtaasti vain ja ainoastaan unelmiin.

Siilin eleganssi, Gummerus 2010

Aamiainen englantilaiseen tyyliin

P. G. Wodehousen kirjoittamien Jeeves-tarinoiden Bertie Wooster nauttii aina aamiaiseksi teetä. Voisin hyvin kuvitella, että poikamiesvuosiaan viettävä Bertie saattaisi haluta teen jälkeen suolaista aamiaista. Etenkin niinä aamuina, kun on tullut juhlittua ja nautittua pari lasillista liikaa.

Olin viikonloppuna käymässä vanhempieni luona. Päätin Bertie Woosterin innoittamana valmistaa heille englantilaisen aamiaisen. Sillä pärjättiin pitkälle alkuiltaan, vaikka lautaselta puuttuikin brittien aamiaispöydässä usein nautittava pekoni.

Englantilainen aamiainen

Papuja, esimerkiksi GoGreen-papumix

Tomaatteja

4 kananmunaa

1 rkl voita

1 rkl kermaa tai maitoa

Ruohosipulia

Suolaa

Pippuria

Nakkeja

Vaaleaa leipää
Teetä

Lämmitä pavut kattilassa. Mausta, jos haluat.

Puolita tomaatit. Paista ne pannulla kevyesti. Lisää suolaa ja pippuria sekä halutessasi yrttimaustetta kuten oreganoa.

Riko kananmunat kulhoon ja hajota niiden koostumus. Sulata pannulla tilkka voita. Kaada kananmunaseos pannulla ja sekoita munia pannulla koko ajan puuhaarukalla. Kun seos on sakeaa, ota pannu hellalta ja sekoita muniin kerma tai maito. Mausta suolalla ja ruohosipulilla.

Lämmitä nakit pannulla. Kokoa kaikki herkut lautaselle ja nauti rauhassa ilman kiirettä.

Onneksi Jeeves on olemassa!

Kiitos Jeeves, Teos 2009

Milloin olet viimeksi nauranut ääneen kirjaa lukiessasi? Sitä ei tapahdu välttämättä kovin usein, ainakaan minulle. Juuri siksi kirjan kanssa nauraminen onkin niin vapauttavaa.

Viime viikonloppuna matkasin kotiseudulleni Itä-Suomeen. Junassa luin P. G. Wodehousen kirjaa Kiitos Jeeves. Harvoin on ollut niin hauskaa junamatkaa.

Ihmettelen, miten minulla kesti näin kauan tarttua Jeeves-tarinoihin. Kirjan päähenkilöt Bertie Wooster ja hänen palvelijansa Jeeves ovat minulle tuttuja jo lapsuudesta, sillä seurasin silloin brittiläistä televisiosarjaa Kyllä Jeeves hoitaa. Sarjan tunnari on jo itsessään kulttitapaus.

Bertie Wooster saa sympatiani puolelleen. Hän on niin ihanan huoleton, ettei pieniltä kommelluksilta voida välttyä. Onneksi hänellä on Jeeves! Tuntuu, että minullakin olisi omalle Jeevesille käyttöä. Sille, joka hieman paikkailee, kun olen itse vähän tyrinyt. Ja joka silloin tällöin kyseenalaistaa päähänpistoni.

"En halua olla vähän päästä arvostelemassa äänenkäyttöänne, Jeeves, mutta minun on pakko kertoa teille, että tapanne sanoa "Kas kun" on jokseenkin yhtä epämiellyttävä kuin tapanne sanoa "Niinkö?" Viimeksi mainitun lailla myös ensin mainittu tuntuu suorastaan tihkuvan epäilystä. Se kertoo näkemykseeni kohdistuvasta uskon puutteesta."

Niinpä. On aika uskomatonta, että vuonna 1934 kirjoitetun kirjan huumori toimii näin hyvin vielä tänäänkin. Nokkelan sanailun ja hykerryttävän huumorin ohella pidän Jeeves-tarinoiden aikakaudesta. Kirjassa tulee esiin myös lempityylisuuntani, art deco. Tähän tosin vaikuttaa se, että kirjaa lukiessani näen silmieni edessä usein Hugh Laurien ja Stephen Fryn tähdittämän televisiosarjan, jossa tyylisuunta on vahvasti läsnä.

Tänä keväänä meitä art decon ystäviä hemmotellaan oikein kunnolla. Siitä lisää myöhemmin...Sitä ennen otan vielä parit naurut Bertien kanssa.

Kekkosten ruokapöydässä:

Paistettua siikaa, Hasselbackan perunat ja suppilovahverokastike

Presidentti Kekkosen ja Sylvi Kekkosen ruokapöydässä tarjoiltiin usein kalaa. Sylvi Kekkonen sienesti mielellään. Peruna taas on suomalainen perusruoka, jota on syöty paljon myös Urho Kekkosen kotiseudulla Kainuussa.

Näistä yhdistelemällä syntyi kokonaisuus, jossa on suomalaista siikaa, Hasselbackan perunoita ja suppilovahverokastiketta.

Paistettu siika (4 hengelle)

noin 700 g suomalaista siikafilettä
kananmuna
korppujauhoja
suolaa
mustapippuria

Leikkaa siikafilee kolmeen osaan. Vatkaa kananmuna kevyesti pienessä kulhossa. Lisää toiseen kulhoon korppujauhoja.

Kasta siikafileet ensin munaseoksessa. Pyöritä ne sitten korppujauhoissa.

Paista pannulla kullanruskeiksi noin kolme minuuttia puoleltaan.

Siikaresepti on mukailtu Sara La Fountainen reseptin pohjalta.


Hasselbackan perunat

Kuori perunat. Leikkaa niihin viiltoja niin, että perunan pohja jää ehjäksi.

Laita perunat uunivuokaan. Voitele ne voisulalla. Nosta perunat 200 asteiseen uuniin paistumaan noin tunniksi.


Suppilovahverokastike

2 salottisipulia
3 rkl voita
noin 2,5 dl kuivattuja suppilovahveroita
3 rkl punaviiniä
1 dl lihalientä
2 dl creme fraincea
suolaa ja pippuria

Pilko sipulit ja kuullota ne voissa pannulla. Lisää sienet pannulle. Anna hautua jonkin aikaa.

Lisää pannulle punaviini ja lihaliemi. Anna kastikkeen maustua hetki. Lisää lopuksi creme fraincea ja suolaa ja pippuria maun mukaan.

Nimeltään Kekkonen

Sukujuureni ovat maaseudulla ja keskustapuolueen kannattajajoukoissa. Siinä varmaan syy siihen, että päätin perehtyä vielä lisää aiheeseen Kekkonen. Luin Raija Orasen romaanin Nimeltään Kekkonen. Booooring, sanoi siskoni, vaikka hänellä on sama tausta.

Nimeltään Kekkonen, Teos 2011

Kirja kertoo Urho Kekkosesta poliittisena henkilönä, etenkin hänen pääministerivuosistaan. Välillä käydään Kainuussa tai naisissa, mutta Orasen teos keskittyy ennen kaikkea politiikkaan ja poliitikkojen henkilösuhteisiin. Knoppitietoja satelee etenkin jatkuvasti vaihtuvista hallituksista.

Tiesitkö muuten, mikä oli Stella Polaris? Sehän ei suinkaan ole pelkästään improvisaatioteatteriryhmä. Termi liittyy myös Kekkosen ajan politiikkaan - se viittaa operaatioon, jolla pyrittiin suojaamaan Suomen armeijan tiedustelutoimintaa. Nyt tiedetään tämäkin!

3 faktaa Kekkosesta

1. Kekkonen valittiin presidentiksi vuonna 1956, kommunistien tuella. Hän toimi presidenttinä vuoteen 1981.
2. Kekkosen toinen poika Taneli meni naimisiin K. A. Fagerholmin tyttären kanssa. Fagerholm oli Kekkosen vastaehdokkaana tämän ensimmäisissä presidentinvaaleissa.
3. Kekkosen "ystävätär" Anne-Marie Snellman (kirjan kannen kuvassa) työskenteli Associated Press -uutistoimiston kirjeenvaihtajana. Presidentillä oli siis vallan läheinen suhde mediaan.

Pelastiko Kekkonen Suomen? Ehkä. Ainakin hän teki konkreettisia uhrauksia sen eteen, että Neuvostoliitto pysyi tyytyväisenä.

Orasen kirjassa Kekkonen toteaa:

"Minä olen menettänyt suurimman osan niistä illuusioista, joiden perässä politiikkaan ryhdyin. Maailman järjestykseen näkyy kuuluvan, että silloin, kun ystäviä eniten tarvitsee, silloin heitä menettää ja saa puukoniskuja selkäänsä."

Sellainen olivat siis Kekkoset, Urho ja Sylvi.

Kuka oli Sylvi Kekkonen?

Kävimme kavereiden kanssa katsomassa Sylvi ja Anita -näytelmän Helsingin kaupunginteatterissa alkukeväästä. Sen innoittamana lainasin Anne Mattssonin kirjoittaman Sylvi Kekkosen elämäkerran (Art House, 2000).

Sylvi Kekkosen elämäkerta, Art House 2000

Tiesin kyllä presidentti Kekkosen maineen naistenmiehenä. Mutta yllätyin Sylvi Kekkosen tarinaa lukiessani, miten avoimesti Kekkonen tapaili toisia naisia vaimonsa silmien edessä.

Itse elämäkerta avaa melko vähän Sylvi Kekkosen ajatuksia, eikä tarina ulotu kovinkaan syvälle presidentin puolison elämään. Kuka oli Sylvi Kekkonen? Se jää edelleen, ymmärrettävästikin, hieman pimentoon.

Miehensä seikkailuista huolimatta Sylvi Kekkonen rakasti puolisoaan. Ja kesti sen varjolla kaiken, julkisenkin puheen presidentti Kekkosen naisseikkailuista. Eikä siinä ole mitään ainutlaatuista. Onhan näitä Kekkosen kaltaisia naistenmiehiä tämän päivänkin politiikassa.

Sylvi Kekkonen vaikuttaa kuvissa hauraalta ja hennolta, sairastihan hän reumaa. Mattssonin teoksessa Sylvista paljastuu kuitenkin vahva persoona, joka vaikutti myös miehensä poliittiseen menestykseen.

"Älkäämme unohtako koskaan Sylvin merkitystä Urholle, vieläkin. Kyllä minä sanon sen, että se on niin suuri että harva aavistaa. Siitä ei puhuta, sivuutetaan usein." (Kaarlo Hillilä Sylvi Kekkosen elämäkerta -teoksessa)

Sylvi Kekkonen oli paitsi vaikutusvaltainen, myös tyylikäs nainen. Hillitty ja klassinen. Tyylikkyys näkyy myös Kekkosten edustusasunnossa Tamminiemessä. Nykyään Tamminiemi toimii museona. Siellä järjestetään opastettuja kierroksia tasatunnein kello 11-16. Piipahdin siellä viime keväänä. Suosittelen!  

http://www.nba.fi/fi/museot/urho_kekkosen_museo

Entä millainen oli itse Urho Kekkonen? Pitänee ottaa selvää...

Jotain ihan muuta kuin lihaa: Briejuusto-mansikkasalaatti

Kun olin lukenut lemmikkeinä olevista lihaklönteistä ja vereslihalla olosta Huorasadusta (Laura Gustafsson), teki mieli laittaa lautaselle tuoreita kasviksia ja raikkaita raaka-aineita. Jotain, joka muistuttaa kesästä, auringosta ja ilosta.

Haistoin tänään ensimmäisen kerran tänä keväänä mansikan. Ruokakaupan aulassa niitä oli, punaisenaan. Vaikka olivat espanjalaisia, enkä sellaisia yleensä osta, nyt tein poikkeuksen. Niin kovasti teki mieli maistella kesää.

Siitä syntyi idea briejuusto-mansikkasalaatista. Koska mansikat ovat vielä espanjalaisia, juuston pitää ehdottomasti olla kotimaista. Kolatun Verneri on yksi suosikeistani.

Briejuusto-mansikkasalaatti (2 hengelle)

rucolaa
romainesalaattia
tuoreita mansikoita
briejuustoa (Verneri)
saksanpähkinöitä
hunajaa
balsamicoa

Huuhdo ja kuivaa salaatit. Pilko mansikat lohkoiksi. Leikkaa juustosta viipaleita.

Paahda pähkinöitä kevyellä lämpöllä paistinpannulla. Lisää pähkinöiden päälle hunajaa ja anna sulaa hetki pähkinöiden päälle. Kaada pähkinät salaatin joukkoon.

Sekoita noin 1/2 dl balsamicoa ja 2 rkl hunajaa. Kaada kastike salaatin päälle. Nauti kylmän valkoviinin kera.