sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Homokuvia & ihmiskehon kauneutta

Olen lukenut peräkkäin sekä sadomasokistista seksiä (jollain tavalla) että homoutta sivuuttavan romaanin. Oli melkoinen sattuma, että Kiasmassa avatui pari viikkoa sitten näitä kahta teemaa käsittelevä huikea näyttely.

Kävimme tänään katsomassa Robert Mapplethorpen retrospektiivin. Samoin teki moni muukin, sillä valokuvien edessä oli tungosta.

Mapplethorpe oli yhdysvaltalainen valokuvaaja, joka eli kultakauttaan New Yorkissa 70- ja 80-luvuilla. Hän kuului taide- ja kulttuuripiireihin, mikä näkyy myös Kiasman näyttelyn yli 250 teoksessa.

Valokuvissa poseeraavat muun muassa Yoko Ono, Andy Warhol ja Patti Smith. Tarjolla on myös K-18-käytävä, josta löytyy homoeroottisia ja sadomasokistisia kuvia.

Itseäni miellyttivät kuitenkin eniten Mapplethorpen veistokselliset valokuvat. Se, miten hän on ikuistanut ihmiskehon, lihakset ja ihon pinnan.

Pysäyttävä. Osittain ahdistava. Mutta uniikki. Kaunis.

Robert Mapplethorpen näyttely Kiasmassa 13.3.-13.9.2015.








keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Suklaiset perunaleivokset

Kun asiat pitää saada järjestykseen, silloin keitetään teet. Tilanne voi vaatia myös jotain makeaa.

Antti Holman Järjestäjän päähenkilö Tarmo rakastaa perunaleivoksia. Täytyy myöntää, etten ole muistaakseni ennen näitä leivonnaisia maistanut.

Ei ihme, että Tarmo tykkää näistä herkkupaloista. Helppoa, nopeaa - ja hyvää!

Harmi vain, ettei Tarmolla ole juttuseuraa. Hän nauttii leivokset itsekseen. Ei hyvä - leivoskahvit tulee jakaa jonkun kanssa.

Ehkä juuri siksi Tarmo ei saa ajatuksiaan selväksi, vaan menee niiden kanssa sekaisin. Tarmo olisi selvästi kaivannut jonkun, joka olisi keittänyt hänelle teet ja tarjonnut leivoksia. Ja kuunnellut. Juuri sitä meistä jokainen joskus tarvitsee.

Tällä Oliviasta bongaamallani ja hieman soveltamallani reseptillä tulee melko tuhteja perunaleivoksia. Ne maistuvat siis näin vähän viileämmälläkin säällä :)

Mutta uskokaa pois, pian ne perunamaatkin jo sulaa!



Perunaleivokset

noin 15 kappaletta

1 valmis torttupohja tai kolmasosa kuivakakusta
100 g voita (hieman pehmennyttä)
1 dl tomusokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
100 g tummaa suklaata raastettuna
2 rkl sherryä tai punssia
2 1/2 rkl aprikoosimarmeladia

Hienonna kuivakakku tai torttupohja muruiksi.
Vatkaa voi ja tomusokeria keskenään.
Sekoita joukkoon kaakaojauhe ja raastettu suklaa.
Lisää voi-sokeri-suklaaseos ja marmeladi kakkumurujen joukkoon.
Sekoita hyvin käsin tai tehosekoittimella.
Mausta sherryllä tai punssilla.
Anna seistä jääkaapissa noin tunnin ajan.
Ota taikinasta ruokalusikallinen massaa ja muotoile palloksi.
Pyörittele pallot kaakaojauheessa.
Tarjoa teen ja hyvän seuran kera.


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Hätkähdyttävä Järjestäjä


Luin syksyllä näyttelijä Antti Holman haastattelun MeNaisista. Tämä itselleni tuntematon näyttelijä esiintyisi pian Putouksessa (jota en kyllä sitäkään katso) ja hän oli myös kirjoittanut esikoiskirjansa - Järjestäjän.

Holma kertoi haastattelussa taustastaan, lapsuudestaan uskovaisessa perheessä ja homoudestaan. Ja siitä, ettei hän koskaan ollut seurustellut.

Se haastattelu jäi mieleen, ja halusin heti lukea Holman esikoisen.

Järjestäjä on hätkähdyttävä! Holma on itse sanonut haastatteluissa, ettei kirja kerro hänestä. Väittäisin kuitenkin, ettei tuollaista teosta voi kirjoittaa, jos siihen ei pane myös itseään. Aika paljon.

Antti Holma: Järjestäjä, Otava (2014)

Järjestäjä kertoo kolmikymppisestä Tarmosta, joka työskentelee kirjastonhoitajana. Naisvaltainen työyhteisö, etenkin sen esimies, tuntuu Tarmosta ahdistavalta. Itse asiassa koko elämä tuntuu Tarmosta ahdistavalta - ja yhdentekevältä.

Tarmo on homo. Vailla rakkautta.

Tarmon äiti on kuollut hänen ollessaan pieni. Isän kanssa suhde ei ole kovinkaan läheinen. Tarmolla ei juuri ole ystäviä (tästä ahdistuin varmaan eniten). Ainoa ystävä on kollega kirjastosta, mutta hänellekään Tarmo ei ole rehellinen eikä kerro totuutta.

Tarmon elämä muuttuu, kun hän saa pestin teatterin järjestäjänä. Työpaikka löytyy teatterista, jossa näyttelee mies, johon Tarmo on palavasti ihastunut.

Tarmo pääsee tarkkailemaan ihastustaan kulisseista. Puoliksi piilosta, puoliksi näyttävästi.

Tarmo tasapainoilee jonkinasteisen hulluuden rajamaastossa. Hän haluaa rakastaa, mutta ei onnistu siinä. Hän haaveilee paremmasta, mutta ei pysty pyrkimään sitä kohti. Hän haluaisi irtaantua ahdistavasta, mutta ei pääse siitä irti.

Järjestäjä on ahdistava. Siinä on myös ripaus luvattua huumoria, mutta ei sellaisella tavalla, että kirjaa voisi kutsuta hauskaksi.

Yksinäisyys, pakkomielteet, tukahdetut tunteet, salailu, kaksoiselämä. Kirjassa on melkoisesti aika ahdistavia teemoja.

Eikä Tarmon tarina pääty kovinkaan kauniisti.

Teatterin maailma on aina kiehtonut minua. Jo lapsena tunsin kutkuttavan väreilyn, kun kävimme katsomassa Sound of Musicin tai lapsi- ja nuorisoteatterin esityksen Taikurin hattu. Liityin myös itse teatteriryhmään ja muistan vieläkin savukoneen tuoksun ja verhojen takana tiivistyneen jännityksen.

Holma kuvaa teatterin maailmaa hyvin raadollisena, mitä se varmasti onkin. Kulisseissa kärsitään alkoholismista, kovasta kilpailusta rooleista, ikääntymisen tuomista hylkäämisistä (varsinkin naisilla) ja innovatiivisten ratkaisujen odotuksen tuomista paineista.

Antti Holma on itse työskennellyt Kansallisteatterissa - ja siitä kirja ilmiselvästi kertoo. Holma on sanonut, ettei halua enää takaisin teatterin leipiin. Tämän päätöksen taustalla olevat syyt voi lukea kirjasta.

Hyvin Holma kuitenkin kirjoittaa. Kirjassa on melko uniikki ote - ja se kyllä yllättää lukijansa. Muutamassa kohdassa se onnistuu myös naurattamaan, seuraavassa hymy tosin hyytyy hyvin nopeasti.

Järjestäjä on hyvä. Kaikessa kurjuudessaan. Ja väitän edelleen: siinä on mukana paljon Holmaa itseään. Sen verran syvälle kirjoittaja menee Tarmon nahan alle. Ei sinne olisi tuolla tavalla päässyt, jos ei olisi itse kokenut edes osaa siitä, mitä Tarmo. Valitettavasti.

"Kolme viikkoa myöhemmin, tapaninpäivän jälkeisenä yönä minä vain jännitin ja odotin aamua, en lainkaan nukkunut, ja vielä silloin sellainen valvominen oli minulle harvinaista.

Hän oli puhelimessa juhlallisesti määrännyt, että minun tulisi mennä häntä vastaan rautatieasemalle ja suudella häntä rautatieaseman pääovien edessä intohimoisesti kuin postikortissa.

En ollut koskaan tottunut sellaiseen julkiseen hellyteen, eikä hän omien sanojensa mukaan, mutta minun kanssani hän sanoi olevansa valmis siihen. Ja niinpä minä olin valmis siihen hänen kanssaan. Silti minua pelotti niin paljon, etten nukkunut koko yönä.
----
Seisoin viisitoista minuuttia ulkona odottamassa häntä."

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Unohtumaton aamiainen

Fifty Shades of Grey -kirjassa syödään luonnollisesti lemmenruokaa ostereita. Niillä herkutteluun löydät vinkit täältä.

Päätin kuitenkin kokkailla kirjan toisen ruokateeman mukaan. Villien öiden jälkeen Anastasia ja Christian nimittäin syövät kunnon aamiaista.

Aamupala on ihana keksintö! Etenkin viikonloppuisin, kun on (ainakin joskus) aikaa tehdä ja syödä ilman kiirettä.

Rakastan etenkin sunnuntaiaamuja. Silloin saa usein herätä rauhassa, lukea Hesarin kerrankin kunnolla ja kuunnella radiota, josta tulee yleensä hyviä musiikkiohjelmia juuri sunnuntaiaamuisin.

Minusta on erityisen ihanaa nousta kahvinkeittimen porinaan. Avata hiljalleen silmät, kun kahvi alkaa tuoksua keittiöstä.

Anastasia kokkaa Christianille pannukakkua. Olen itsekin tehnyt usein pannukakkua - suosikkejani ovat Sara la Fountanin amerikkalaiset pannukakut vaahterasiirapilla.

Tällä kertaa päätin tehdä pannukakkua juusto- eli ternimaidosta.

Oli muuten hyvää! Jos saat jostain käsiisi, niin pyöräytä tämä aamulla sille, joka nukkuu vierelläsi.

Äläkä unohda kosketusta!!!! Sattumalta Karjalaisessa (johon minulla on erityinen suhde ;) oli äskettäin artikkeli kosketuksesta ja sen merkityksestä meille kaikille.

Fifty Shades of Greyn Christian ei anna koskettaa itseään. No, siitä ei sitten seuraa hyvää.

Kosketelkaa toisianne!



Maailman pehmein pannukakku

3 kananmunaa
4 dl juusto- eli ternimaitoa
4 dl kevytmaitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
75 g voita

Riko kananmunat kulhossa.
Sekoita ternimaito joukkoon.
Yhdistä jauhot keskenään. Lisää kulhoon.
Kaada joukkoon kevytmaito.
Mausta suolalla ja sokereilla.
Anna taikinan vetäytyä noin 30 minuuttia.
Sulata voi. Anna sen jäähtyä hetki.
Sekoita voi muiden ainesten joukkoon.
Laita uunipellille leivinpaperi.
Kaada taikina pellille.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia tai kunnes pannukakun pinta on kauniin ruskea.
Pannukakku saa jäädä hieman raaksi. Anna sen vetäytyä hetki ennen tarjoilua.
Tarjoa esimerkiksi kermavaahdon, vadelmien ja tyrnimarjojen kera.


Unohtumattomat aamut...

On aamuja ja aamiaisia, jotka eivät unohdu. Niihin liittyy muistoja ja niitä on edeltänyt hetkiä, joita ei halua unohtaa. Ne ovat aamuja, jolloin toivoo, ettei päivä alkaisi. Olisi vain aina aamu.