Onneksi Jeeves on olemassa!

Kiitos Jeeves, Teos 2009

Milloin olet viimeksi nauranut ääneen kirjaa lukiessasi? Sitä ei tapahdu välttämättä kovin usein, ainakaan minulle. Juuri siksi kirjan kanssa nauraminen onkin niin vapauttavaa.

Viime viikonloppuna matkasin kotiseudulleni Itä-Suomeen. Junassa luin P. G. Wodehousen kirjaa Kiitos Jeeves. Harvoin on ollut niin hauskaa junamatkaa.

Ihmettelen, miten minulla kesti näin kauan tarttua Jeeves-tarinoihin. Kirjan päähenkilöt Bertie Wooster ja hänen palvelijansa Jeeves ovat minulle tuttuja jo lapsuudesta, sillä seurasin silloin brittiläistä televisiosarjaa Kyllä Jeeves hoitaa. Sarjan tunnari on jo itsessään kulttitapaus.

Bertie Wooster saa sympatiani puolelleen. Hän on niin ihanan huoleton, ettei pieniltä kommelluksilta voida välttyä. Onneksi hänellä on Jeeves! Tuntuu, että minullakin olisi omalle Jeevesille käyttöä. Sille, joka hieman paikkailee, kun olen itse vähän tyrinyt. Ja joka silloin tällöin kyseenalaistaa päähänpistoni.

"En halua olla vähän päästä arvostelemassa äänenkäyttöänne, Jeeves, mutta minun on pakko kertoa teille, että tapanne sanoa "Kas kun" on jokseenkin yhtä epämiellyttävä kuin tapanne sanoa "Niinkö?" Viimeksi mainitun lailla myös ensin mainittu tuntuu suorastaan tihkuvan epäilystä. Se kertoo näkemykseeni kohdistuvasta uskon puutteesta."

Niinpä. On aika uskomatonta, että vuonna 1934 kirjoitetun kirjan huumori toimii näin hyvin vielä tänäänkin. Nokkelan sanailun ja hykerryttävän huumorin ohella pidän Jeeves-tarinoiden aikakaudesta. Kirjassa tulee esiin myös lempityylisuuntani, art deco. Tähän tosin vaikuttaa se, että kirjaa lukiessani näen silmieni edessä usein Hugh Laurien ja Stephen Fryn tähdittämän televisiosarjan, jossa tyylisuunta on vahvasti läsnä.

Tänä keväänä meitä art decon ystäviä hemmotellaan oikein kunnolla. Siitä lisää myöhemmin...Sitä ennen otan vielä parit naurut Bertien kanssa.