Palaveriviinerit

No niin, nyt on vaalit käyty. Tulos on jysäyttävän yllättävä, mutta totuus on sekin, että päätyi sinne hallitukseen ja ministereiksi kuka tahansa, niin helppoa ei tule olemaan.

Kuten ei ollut Vallan linnakkeen Birgitte Nyborgillakaan. Kompromisseja tarvitaan myös Suomessa!

Sitä varten päätin pyöräyttää viinerit. Nehän ovat tunnetusti olleet palaveriruokaa - kahvit & viinerit.

Tosin nykyään kokouseväätkin ovat keventyneet. Hedelmät ovat syrjäyttäneet osittain jo pasteijat ja pullat. Tätä toivoi myös Birgitte, mutta usein hän joutui silti sortumaan viineriin. Josta saa kyllä ihan kivasti energiaa, jos kyseessä on päivän ainut ateria :)

Nämä viinerit muuten valmistuvat nopsaan ja maistuvatkin varmasti myös hieman nirsomille kokoustajille.

Mansikkaviinerit

1 pkt lehtitaikinaa

1 kananmuna

Täyte

3 dl mansikoita

1 dl sokeria

50 g voita

2 rkl likööriä tai late harvest -viiniä

Asettele lehtitaikinalevyt pellille leivinpaperin päälle. Leikkaa levyistä kaksi neliötä. Toista sama, kunnes kaikki levyt ovat kahdessa osassa.

Leikkaa muutama neliö neljään tai viiteen noin parin sentin levyiseen suikaleeseen.

Voitele neliöiden reunat haarukalla rikotulla ja kevyesti sekoitetulla kananmunalla.

Aseta suikaleet neliöiden reunoiksi. Voitele reunat munalla.

Pistele neliöiden keskustat haarukalla, jotta ne eivät kohoa uunissa liikaa.

Paista neliöitä noin 15 minuuttia 225 asteessa. Tarkkaile, etteivät ne pala.

Anna palojen jäähtyä.

Valmista täyte. Mittaa kattilaan sokeri ja anna sulaa miedolla lämmöllä.

Lisää voi, mansikat ja alkoholi.

Anna porista miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia.

Nostele maustuneet mansikat neliöiden keskelle.

Nyt vain pidetään peukut pystyssä, että tulee hyviä päätöksiä!

Ainakin tuli juotua vahvat vaalikahvit :)

Tuoretta leipää omassa tuvassa

Kas, sehän on melkein kuukausi vierähtänyt siitä, kun intoilin omaan kotiin pääsemisestä.

Kuten odottaa voi, muutto ei onnistunutkaan aivan ajallaan. Sinällään kaikki oli kunnossa, mutta päätin pienen pölyvaurion jälkeen odottaa vielä viikon muuton kanssa.

Vasta viime lauantaina, tasan kello 22, sain kaiken tavaran alta kaivettua oman kotini esiin. Istuin sohvalle ja vain ihailin. Olin takaisin kotona!

Seuraavana päivänä päätin korkata keittiöni (suosikkitilani kodissani) - liian pitkän ajan jälkeen. Koska uuteen kotiin viedään vanhan perinteen mukaan leipää ja suolaa, päätin leipoa leipää.

Ajatus sopi mielestäni hienosti myös Ulla-Maija Paavilaisen Kylmä kamari -kirjaan. Siinähän eletään maatalossa, jossa jos missä, leivotaan leipää.

Olin jo jonkin aikaa ihaillut Teemu Auran ja Markus Hurskaisen kaunista Leipäkirjaa. Ennen lauantaita minulla ei oikein ollut paikkaa, jossa paistaa leipää. Mutta nyt oli!

Koska olin matti-myöhänen, minulla ei ollut juurta odottamassa (mihin muuten annetaan kirjassa ohje). Päädyin siis parmesaani-mustapippurileipään. Aika tuhti valinta, mutta tuoksu oli aivan huumaava.

Juuri tältä pitää keittössä ja kodissa tuoksua. Nopea ja maistuva leipä! Kannattaa kutsua isompi porukka koolle, ettei tule hotkittua liikaa...

Parmesaani-mustapippurileipä

10 dl vehnäjauhoja
vajaa 6 g kuivahiivaa
vajaa 3 tl suolaa
0,3 dl sokeria
50 g voisulaa
3 kananmunaa
1 dl kylmää vettä
170 g parmesaania (itse korvasin osan emmentalilla)
1/2 tl mustapippuria (voi panna vähän enemmänkin)
voita vuoan voiteluun

Yhdistä kaikki aineet kulhossa ja vaivaa taikinaa noin 15 minuuttia (huh, mikä homma :).
Taikina saa jäädä hyvin löysäksi siten, että se takertuu kulhoon (lisää siis jauhoja vähitellen...).
Siirrä taikina hyvin voideltuun vuokaan ja anna nousta liinalla peitettynä.
Lämmitä uuni 170-asteiseksi.
Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, paista uunissa noin 20 minuuttia, kunnes väri on kullanruskea.
Ota leipä heti paistamisen jälkeen pois vuoasta.
Jäähdytä ritilällä ilman liinaa.

Ihanaa olla kotona!

Herkkuja miesvieraille

Sain viikonloppuna miesvieraita. Tämä suhde on kestänyt nyt seitsemän vuotta. Se ei ollut molemminpuolista rakkautta ensi silmäyksellä. Minä kyllä ihastuin tuohon toiseen, etenkin sen katseeseen. Mutta luulen, että tunne oli hieman toispuolinen.

Ja se on sitä kyllä edelleen. Olen aika kova komentamaan, ja tämä toinen ei aina tykkää siitä.

Mutta silti se haluaa kanssani samaan sänkyyn. Tulee siihen ihan viereen suukottamaan. Ja päälle päästää kunnon paukun.

Viikonloppuna pidimme kuitenkin kivaa yhdessä. Leivoimme Veera Niemisen kirjaan Avioliittosimulaattori sopivasti kääretorttua. Siitä tulee kirjassa riita. Sitä paitsi kääretorttu istuu minusta maalaistalon tuvan keittiön pöydälle päiväkahvien aikaan.

Piparminttu-unelmatorttu

4 kananmunaa

1 1/2 dl sokeria

1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 dl perunajauhoja

1/2 dl leivontakaakaojauhetta

2 dl vispikermaa

1 tlk maitorahkaa

n. puoli levyä Fazer-piparminttusuklaata raastettuna

1/2 dl sokeria

1 tl vanilliinisokeria

3 dl mansikoita puolitettuina

Vatkaa munat ja sokeri kunnolla vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne muna-sokerivaahtoon.

Kippaa taikina uunipellille leivinpaperin päälle.

Paista 225 asteessa noin kuusi minuuttia.

Kumoa kypsä pohja sokeroidun leivinpaperin päälle jäähtymään.

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Lisää rahka, suklaaraaste ja sokerit.

Levitä seos jäähtyneen pohjan päälle.

Lisää mansikanpuolikkaat täytteen päälle.

Kääri pohja täytteineen rullalle.

Äidin neuvo: Opettele paistamaan piirakat!

Mummoni nimi oli Salme. Hän kehotti minua menemään talouskouluun. Siellä oppisin taidot, joita kunnon emäntä ja perheenäiti tarvitsee.

No, en koskaan mennyt talouskouluun. Se saattaa selittää paljon...

Äidit ovat aina kovia neuvomaan lapsiaan. Kuten moni muu äiti, myös Salme Malmikunnas jakaa lapsilleen neuvoja Kari Hotakaisen kirjassa Ihmisen osa.

Äitini neuvoi minua jo lapsena, että kannattaa opetella paistamaan karjalanpiirakoita. Monen muun neuvon ohessa.

Hotakaisen kirjasta minulle tuli melko nopeasti mieleen piirakka. Kirjan päähenkilö Salme kuulostaa aivan siltä, että hän voisi paistaa karjalanpiirakoita ja lähettää niitä lapsilleen postissa. Kuten teki minun mummoni, jonka nimi oli Salme. Hän oli äiti, joka neuvoi lapsiaan. Yritti opastaa, mutta aina lapset eivät ottaneet ohjeita onkeensa. Eivätkä neuvot kyllä aina oikeita olleetkaan, mutta senhän tietää jokainen vanhempi.

Minuakin on neuvottu ja opastettu. Kaikkia ohjeita en ole noudattanut - ja hyvä niin. Mutta piirakoita olen kyllä opetellut paistamaan. Tässäpä ohje, jolla sinäkin onnistut!

Karjalanpiirakat

Tarvitset
(noin 30 piirakkaa)

2 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä


2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
noin 1 l punaista maitoa
1 tl suolaa

voiteluun 100 g voita & 2 dl maitoa


HUOM! Kannattaa tehdä samalla vaivalla ainakin kaksinkertainen annos.


Tee näin

  Keitä ensin puuro, että se ehtii jäähtyä. Keitä vesi kiehuvaksi ja kaada sekaan puuroriisi. Keitä niin kauan, että vesi imeytyy riiseihin. Maito kannattaa lämmittää ensin mikrossa, ennen kuin kaataa sen riisien päälle. Keitä puuroa hiljalleen ja lisää suola loppuvaiheessa.

Tee kuoritaikina sekoittamalla veteen suola, jauhot ja lopuksi öljy. Lisää jauhoja sen mukaan, mitä taikina tuntuu vaativan. Älä kaada kaikkia kerralla kulhoon.

Leivo taikina sentin paksuiseksi levyksi. Leikkaa siitä vesilasilla pyöreitä kakkaroita. Kauli kakkarat ohuiksi pyöreiksi piirakankuoriksi. Käytä apuna ruisjauhoja - ja varo, ettei kuori hajoa.

Kokoa piirakat nostamalla lusikalla jäähtynyttä riisipuuroa kuoren keskelle. Levitä puuro veitsellä tasaisesti koko kakkaran keskiosaan. Käännä vastakkaiset tyhjät taikinasivut täytteen päälle ja rypytä soikeaksi piirakaksi. Nosta voidellulle uunipellille.

Paista 300 asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia. Voitele piirakat voi-maitoseoksella.
 

Näkkileipää nälkäisille

Ystäväni ovat toisinaan naureskelleet kuiva-ainevarastolleni. Minulla on kaapeissani monta pussia jauhoja, kuivamuonaa ja säilykkeitä.

En ole mennyt aivan niin pitkälle kuin ydinsotaan valmistautuvat hamstraajat, joita Nyt-liite haastatteli keväällä. Mutta jonkinlaisen "hätävaraston" haluan pitää. Esimerkiksi niitä sunnuntaiaamuja varten, kun ei jaksa lähteä kauppaan ja kaveri ilmoittaa saapuvansa sämpylälle.

Nykyään pidämme ruokaa itsestäänselvyytenä. Kulman takana oleva Alepa on auki lähes ympäri vuorokauden. Sunnuntainakin kauppaan pääsee jo aamusta. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tottuu siihen, ettei ruoan saatavuudella tarvitse paljon päätään vaivata.

Mitäs sitten, kun kananmunahylly ammottaa tyhjyyttään? Tai kun rahkat ovat tilapäisesti loppuneet? Siinähän ihan säikähtää. Onneksi voi luottaa siihen, että pian tilanne taas korjaantuu. Ruokaa tulee, aina ja tarpeeksi. Ainakin suurimmalle osalle meistä.

Aki Ollikaisen Nälkävuosi on siis kaukana meidän todellisuudestamme. Kirja ei anna myöskään aineksia kovinkaan runsaille kulinaristisille nautinnoille. Mietinkin jonkin aikaa saamaani haastetta: mikä ruoka kuvaisi mielestäni parhaiten kirjaa ja sen tunnelmaa?

Nykyaikana nälkä tarkoittaisi varmaan elämää pelkällä vedellä ja leivällä. Ilman voita, leikkelettä, juustosiivua, kurkkua ja tomaattia.

Leipä vilahtaa myös Nälkävuodessa, mutta kirjassa se on suuri nautinto, harvinainen herkku.

Nälkävuosien tarinat tunnetaan myös pettuleivästä. Siksi päädyin kokeilemaan näkkileipää. Voisi hyvin kuvitella, miten osa jauhoista olisi korvattu petulla – paremman puutteessa.

Netissä on paljon erilaisia, herkullisia näkkärireseptejä. Harkitsin ensin kokeilevani Puoliksi täynnä -blogista löytyvää itse tehdyn näkkärin ohjetta. Totesin kuitenkin, että nälkävuosina Suomessa tuskin vielä tunnettiin maissijauhoja tai seesaminsiemeniä. Mutta resepti on taatusti herkullinen!

Löysin toimittaja Hanna Jensenin vanhasta, jo kuopatusta Jensenin kiusaus -blogista reseptin, joka voisi yksinkertaisuudessaan olla hyvinkin vanha. Rustiikkinen näkkileipä sitä paitsi kuulosti juuri oikealta. Vain vettä, voita ja jauhoja. Kuminankin jätin pois.

Kotitekoinen näkkileipä

2 rkl sulatettua voita
2 dl vettä
1 tl suolaa (tai vähän reilummin...)
1 dl vehnäleseitä
5 dl ruisjauhoja
vehnäjauhoja kaulimiseen


Sulata voi ja kaada se kulhoon. Lisää vesi, suola ja leseet.

Sekoita joukkoon ruisjauhot useassa erässä. Vaivaa taikinaa niin, että se on kiinteää, raskasta ja sitkeää.

Tee taikinasta pitko ja leikkaa siitä pieniä palloja. Kauli palloista ohuita kakkaroita. Tee halutessasi reikä kakkaran keskelle.

Paista kakkarat uunissa 225 asteessa noin 7 minuuttia.

Kyllä ruokaa arvostaa vielä enemmän, kun sen tekee ihan itse :)