Näkkileipää nälkäisille

Ystäväni ovat toisinaan naureskelleet kuiva-ainevarastolleni. Minulla on kaapeissani monta pussia jauhoja, kuivamuonaa ja säilykkeitä.

En ole mennyt aivan niin pitkälle kuin ydinsotaan valmistautuvat hamstraajat, joita Nyt-liite haastatteli keväällä. Mutta jonkinlaisen "hätävaraston" haluan pitää. Esimerkiksi niitä sunnuntaiaamuja varten, kun ei jaksa lähteä kauppaan ja kaveri ilmoittaa saapuvansa sämpylälle.

Nykyään pidämme ruokaa itsestäänselvyytenä. Kulman takana oleva Alepa on auki lähes ympäri vuorokauden. Sunnuntainakin kauppaan pääsee jo aamusta. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tottuu siihen, ettei ruoan saatavuudella tarvitse paljon päätään vaivata.

Mitäs sitten, kun kananmunahylly ammottaa tyhjyyttään? Tai kun rahkat ovat tilapäisesti loppuneet? Siinähän ihan säikähtää. Onneksi voi luottaa siihen, että pian tilanne taas korjaantuu. Ruokaa tulee, aina ja tarpeeksi. Ainakin suurimmalle osalle meistä.

Aki Ollikaisen Nälkävuosi on siis kaukana meidän todellisuudestamme. Kirja ei anna myöskään aineksia kovinkaan runsaille kulinaristisille nautinnoille. Mietinkin jonkin aikaa saamaani haastetta: mikä ruoka kuvaisi mielestäni parhaiten kirjaa ja sen tunnelmaa?

Nykyaikana nälkä tarkoittaisi varmaan elämää pelkällä vedellä ja leivällä. Ilman voita, leikkelettä, juustosiivua, kurkkua ja tomaattia.

Leipä vilahtaa myös Nälkävuodessa, mutta kirjassa se on suuri nautinto, harvinainen herkku.

Nälkävuosien tarinat tunnetaan myös pettuleivästä. Siksi päädyin kokeilemaan näkkileipää. Voisi hyvin kuvitella, miten osa jauhoista olisi korvattu petulla – paremman puutteessa.

Netissä on paljon erilaisia, herkullisia näkkärireseptejä. Harkitsin ensin kokeilevani Puoliksi täynnä -blogista löytyvää itse tehdyn näkkärin ohjetta. Totesin kuitenkin, että nälkävuosina Suomessa tuskin vielä tunnettiin maissijauhoja tai seesaminsiemeniä. Mutta resepti on taatusti herkullinen!

Löysin toimittaja Hanna Jensenin vanhasta, jo kuopatusta Jensenin kiusaus -blogista reseptin, joka voisi yksinkertaisuudessaan olla hyvinkin vanha. Rustiikkinen näkkileipä sitä paitsi kuulosti juuri oikealta. Vain vettä, voita ja jauhoja. Kuminankin jätin pois.

Kotitekoinen näkkileipä

2 rkl sulatettua voita
2 dl vettä
1 tl suolaa (tai vähän reilummin...)
1 dl vehnäleseitä
5 dl ruisjauhoja
vehnäjauhoja kaulimiseen


Sulata voi ja kaada se kulhoon. Lisää vesi, suola ja leseet.

Sekoita joukkoon ruisjauhot useassa erässä. Vaivaa taikinaa niin, että se on kiinteää, raskasta ja sitkeää.

Tee taikinasta pitko ja leikkaa siitä pieniä palloja. Kauli palloista ohuita kakkaroita. Tee halutessasi reikä kakkaran keskelle.

Paista kakkarat uunissa 225 asteessa noin 7 minuuttia.

Kyllä ruokaa arvostaa vielä enemmän, kun sen tekee ihan itse :)