Rakas minä, 17 vuotta

Cosmopolitanissa oli kesällä juttu, jossa julkkikset kirjoittivat kirjeen nuorelle itselleen. Juttuidea oli hauska - varmasti se on ollut käytössä muuallakin.

Kun olin 17, luin Cosmopolitania. Opiskelin sieltä, mitä miehet (silloin pojat) ajattelevat meistä naisista. Ja sitä, millainen naisen kuuluisi olla. No, vääristyneitä käsityksiä siinä toki syntyi, mutta oli siitä opiskelusta hyötyäkin :)

Jutun innoittamana päätin itsekin kirjoittaa kirjeen 17-vuotiaalle itselleni.

Rakas minä,

olet 17-vuotias. Et odota täysi-ikäisyyttä niin kovasti kuin moni muu. Olethan jo käynyt baareissa. Yli vuoden ajan. Miksi sinulla oli sinne niin kiire? Voin luvata, että ehdit pyöriä siellä baaritiskillä paljon kauemmin kuin edes haluaisit.

Väsyttääkö? En yhtään ihmettele. Otat aivan liikaa vastuuta kaikesta. On ihailtavaa, että olet pitkän matematiikan opiskelun ohessa toiminut oppilaskunnan puheenjohtajana, kerännyt rahaa luokkaretkeä varten ja ohjannut kolmea tanssikerhoa. Nyt teet töitä siellä hampurilaisbaarissa, abivuonna.

Kunpa tajuaisit jarruttaa. Kahviloissa hengailu tekisi sinulle hyvää. No, niitä ei kyllä siellä kaupungissa juuri ole, ymmärrän. Huoltoasema ei ole niin kovin mukava paikka istuskella. Ja vielä sinä ehdit. Muutat kaupunkeihin, joissa on kivoja kahviloita joka kulmassa.

Kiire aiheuttaa kuitenkin sen, ettet ehdi pysähtyä ja miettiä, mitä seuraavaksi. Mitä oikeasti haluat lukion jälkeen? Se on surullista, koska joudut etsimään paikkaasi melko pitkään. Mutta löydät sen kyllä, muutaman mutkan kautta.

Jos kuuntelisit itseäsi, ymmärtäisit, että sinä olet enemmän humanisti kuin matemaatikko. Haaveilit lukion alussa lääkärin ammatista, mutta taidat kyllä tietää nyt itsekin, että sinusta tulee jotain aivan muuta. Olisit vain ottanut niitä historiankursseja ja äidinkielen valinnaisia. Ne ovat enemmän sinua kuin fysiikan lait. Näin se vain on.

Mietit paljon ulkonäköäsi, kukapa sinun ikäisesi tyttö niin ei tekisi. Tietäisit vain, miten hyvään aikaan olet 17-vuotias. Kun olet 30, sinun ikäisesi tytöt elävät paljon pahempien paineiden keskellä. Sinä olet sentään saanut pukeutua huppariin. Ja niihin järkyttäviin hame-housu-yhdistelmiin. Tyylitaju hoi! Kestää pitkään, ennen kuin se sinulle kehittyy.

Olet käynyt paljon elokuvissa, katsomassa sellaisia laatuleffoja kuin Roadtrip ja Coyote Ugly. Haaveilet niiden myötä muutosta suurempaan kaupunkiin, opiskelija-asuntolaan, villien bileiden keskelle. Joskus vielä asutkin opiskelija-asuntolassa, jossa järjestetään kerrosbileitä, kokataan yhdessä, maataan uima-altaalla ja juodaan olutta suurista tynnyreistä. Mutta sitä ennen joudut hieman etsimään omaa paikkaasi. Löydät sen kyllä - ja samalla löydät rinnallesi monta ihmistä, jotka ovat vierelläsi vielä vuosien päästä.

Yhtä asiaa toivoisin sinulle. Unohda se komea häiskä, joka vedättää sinua. Tartu sen hauskan pojan käteen, jonka elämän nainen sinä olet. Hetken, mutta se hetki on kaunis. Sellaista ei tule enää tämän jälkeen.

Sinä muutat pois sieltä kaupungista. Näet ja koet paljon. Ulkomailla ja Suomessa. Mutta usko pois, tulet rakastamaan sitä kaupunkia aina. Se on sinussa.