Tätä päivää olin odottanut kauan. Keitin kannullisen teetä ja leivoin seuraksi juustoskonsseja. Ulkona paistaa syysaurinko - eikä minulla ole kiire minnekään.
Yksinkertaisen, perinteisen englantilaisen teeleivän leipominen ei ole isotöinen juttu, mutta tänä syksynä leipominen ja ruoanlaitto muutenkin on ollut melkoisen hankalaa. Minulla ei ole ollut kunnollista keittiötä käytössäni, eikä oikein kotiakaan. Mutta siitä lisää vähän tuonnempana...
Nyt keskityn tähän hetkeen ja tähän kupilliseen, jonka nautin Hercule Poirotin seurassa.
Poirot on tunnettu harmaista aivosoluistaan, jotka työskentelevät lähes lakkaamatta. Ehkä juuri siksi tämä maailmankuulu salapoliisi istahtaa päivittäin hetkeksi alas ja juo kupillisen teetä. Ja ehkä hän siksi rakastaa niin paljon rutiinejaan.
Omat aivosolunikin käyvät usein ylikierroksilla. Ne eivät tosin ratkaise murhamysteerejä, vaan analysoivat kaikkea näkemääni, kokemaani ja tekemääni. Usein liikaakin.
Kun kävin vuosia sitten ensimmäisen kerran hathajoogassa, olin suurissa vaikeuksissa. Tunnilla piti keskittyä hengittämiseen ja irtaantua ajatusvirrasta. Yritin kovasti, mutta ajatukset eivät millään haihtuneet taka-alalla. Tuskastuin ja ärsyynnyin itselleni.
Sittemmin olen ollut itselleni joogatunneilla armollisempi. Annan ajatusten tulla, jos ne tulevat. Samalla olen oppinut paremmin keskittymään hengitykseen. Mutta edelleenkin joudun luultavasti työstämään ajatusrauhaa monia muita enemmän.
Olen kuitenkin luvannut läheisilleni, että harjoittelen ajatuksista irtaantumista. Se tekee nimittäin todella hyvää. Ihailen ihmisiä, jotka elävät tässä hetkessä - ilman ajatuksia. Jos heiltä kysyy, mitä he ajattelet, he sanovat, etteivät mitään. Aluksi ajattelin, ettei se ole mahdollista. Mutta on se.
Tänä syksynä olen, osittain pakostakin, osannut aiempaa paremmin olla tässä hetkessä, ilman ajatuksia eilisestä tai huomisesta. Olen vain ollut ja hengittänyt. Ja se on tuntunut uskomattoman hyvältä.
Leipominen on yksi mainio keino olla ajattelematta. Kun nyt kerran pääsin keittiöön, päätin leipoa jotain. Kokeilin ensimmäistä kertaa juustoskonsseja, jotka kyllä muistuttivat lopulta enemmän sämpylöitä kuin brittiläistä teeleipää.
Reseptin poimin netistä, mutta muokkasin sitä hieman omaan makuuni sopivaksi.
Juustoskonssit
noin 10 kappaletta
Taikina
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
50 g voita
2 dl piimää
1 dl juustoraastetta
Voiteluun
1 keltuainen
1/2 dl kevytmaitoa
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Nypi joukkoon kylmä voi.
Kaada sekaan kylmä piimä.
Lisää juustoraaste ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
Taputtele taikinasta pyöreitä, noin 3 sentin paksuisia kakkusia.
Nosta palat leivinpaperin päälle uunipellille.
Sekoita keltuainen ja maito ja voitele kakkuset seoksella.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
Nauti esimerkiksi maukkaan, voimakkaan juuston sekä teen kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti