Miten usein sinusta tuntuu, että seisot risteyksessä etkä tiedä, minkä polun valitset? Mihin suuntaan lähteä? Miten pääsisit nopeiten perille?
Minusta tuntuu, että seison keskellä risteystä tuon tuosta. Katselen joka suuntaan ja mietin, minne lähden.
Ja kun olen lähtenyt johonkin suuntaan, huomaan, ettei se ollutkaan paras reitti. Hetken voi harmittaa, mutta jos pääsee perille, mitäpä siitä.
Nykyään joutuu tekemään jatkuvasti isojakin valintoja. Koska valinnanvaraa on liikaakin. Jatkuvasti on tilanteessa, että pitää valita suunta. Koulussa, työelämässä, ihmissuhteissa.
Tommi Kinnunen kirjoittaa esikoisromaanissaan Neljäntienristeyksessä kauniisti siitä, miten ihmiset valitsevat jonkin tien, osin tietoisesti, osin sattumalta. Ilman varmaa tietoa siitä, kenen tie risteää oman tien kanssa. Tai siitä, miten usein tiet kohtaavat. Tai miten pitkän pätkän kulkee yhtä matkaa jonkun toisen kanssa.
Juteltiin äskettäin työkaverini kanssa siitä, miten hassua on, että niin eri taustoista tulevat ihmiset kohtaavat samassa työpaikassa ja alkavat vain tehdä töitä yhteisten päämäärien eteen. Sattuman kauppaa.
Sama pätee myös ihmissuhteisiin. On melkoista sattumaa, että muutat opiskelukaupungissasi soluasuntoon, jonne muuttaa myös kaksi muuta uutta tulokasta. Seuraavaksii huomaat, että olet toisen kämppiksesi lapsen kummi.
Tai lähdet porukalla Lappiin laskettelulomalle, jonne tulee kaverisi ja hänen kavereitaan. Ja pian olette ryhmä, joka istuu iltaa yhdessä ja lähtee sunnuntaina brunssille purkamaan viikon varrella koettua.
Joskus tiesi risteää jonkun kanssa, joka lähtee hetkeksi kulkemaan kanssasi yhtä matkaa. Toivot, että tienne eivät eroaisi, mutta aina et pysty sitä itse estämään. Silti juuri se tienristeys on voinut olla elämäsi tärkein.
Toisinaan käy niinkin, että tienne risteävät joskus myöhemmin uudelleen. Sattumalta. Koskaan et voi tietää ihan varmasti. Se risteys voi olla seuraavan mutkan takana.
Toisinaan käy niinkin, että tienne risteävät joskus myöhemmin uudelleen. Sattumalta. Koskaan et voi tietää ihan varmasti. Se risteys voi olla seuraavan mutkan takana.
Yritän aina muistuttaa itseäni, että kannattaa katsoa myös muualle kuin jalkoihin, eteenpäin tai taaksepäin. Kannattaa vilkaista myös ylöspäin.
Ehkä siellä on taas edessä risteys, jossa polkusi risteää oikealla hetkellä oikeiden ihmisten kanssa.
Ihanasti kirjoitettu! Ja tuo viimeinen kuva on sitten kaunis, siis sinä! Olen iloinen, että meidän tiemme ovat ristenneet. Ja toivottavasti sama suunta jatkuu aina, vaikka välillä hetkeksi mennäänkin eri polulle. Olet ihana <3
VastaaPoistaKatseesi vangitsee ja tulee positiivinen olo, vaikka tiet risteilee ja välillä harhailee, kyllä se kultainen keskitie sieltä jostakin sitten löytyy omien päämäärien mukaan kuljettavaksi ja löydät ihan oikealle polulle kuin sattumalta. Olen lukenut tuon kirjan, hienoa, että sinäkin sen löysit ja toit blogiisi esittelyyn, kannattaa muidenkin paneutua kirjan sivuille mietiskelemään elämän ihmeellisyyksiä ja eri käänteitä, se neuvoo, että harhapolkujen jälkeen aina voi muuttaa suuntaa sateenkaarta kohden.
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne!
VastaaPoistaVeema, samat sanat <3 Samaan suuntaan jatketaan!
Aina voi muuttaa suuntaa - ja niin pitääkin tehdä :)
Mukavia lukuhetkiä teille molemmille!
Kyllä nykyään ihan pakostakin on vaihdettava suuntaa ja yhä kiivaammin monessakin asiassa, jos meinaat pysyä
VastaaPoistaniin-sanotusti vielä kärryillä mukana. Toisisa asioissa se on helpottava ja oikein hyvä muutos, toisissa taas voisi olla parempi, jos ei kaikkiin muutoksiin lähde mukaan, eli vanhan sanonnan mukaan " vanhassa vara parempi" pitää nykyäänkin kappas-vaan sittenkin paikkansa. Hyvä muuten kun esittelit tämän kirjatulokkaan, aion sen lukaista, ja kenpä tietää minne se tuuli sitten kenetkin kuljettaa., sulla tuossa pirteessä katseessa suunta näyttää olevan kuvan mukaan ylöspäin, tosi hyvin onnistunut suunnannäyttö muille.