tiistai 22. lokakuuta 2013

Seitsemäntoista on unelmien ikä

Mistä silloin haaveilee, kun on 17-vuotias? Lähes täysi-ikäinen, koulu melkein takana, oma elämä edessä.

Minusta piti tulla lääkäri. Mutta sitä ennen halusin nähdä maailmaa. Minun piti asua kattohuoneistossa Pariisissa. Viettää talvikausi laskettelukeskuksessa Alpeilla. Muuttaa Tukholmaan ja oppia puhumaan ruotsia.

Haaveilin muutosta pois synnyinkaupungistani, joka tuntui tuolloin liian pieneltä ja ahtaalta.

Seitsemäntoista on unelmien ikä. Silloin uskoo, että edessä on jotain uskomatonta. Erilaista kuin muilla. Mutkan takana häämöttää kotikaupunkia huomattavasti suurempi opiskelukaupunki. Pikkukaupunki murheineen jää taakse.

Tästä alkaa matka menestykseen, maineeseen, loistavaan uraputkeen...

Juha Itkosen teos Seitsemäntoista kertoo ihmisen kasvusta osaksi unelmaansa. 17-vuotias lukiolainen "Henrik" kasvaa aikuiseksi. Hänestä tulee Julius Ilonen, kirjailija. Julius kirjoittaa kirjan, jossa muistelee nuoruuttaan. Hän kuvittelee nuoruutensa uudelleen. Sekoittaa totuutta ja kuvitelmaa.


Seitsemäntoista, Otava 2010


Kirja oli erilainen kuin odotin. Alussa tarina kyllä eteni niin kuin olin ajatellutkin. Itkonen kirjoittaa nuoren pojan kasvutarinaa: ensimmäinen työpaikka, ensimmäinen rakkaus, ensimmäinen epäilys itsestä, omasta seksuaalisuudesta ja tulevaisuudesta...

Sitten kirja muuttuu. Tarina siirtyy tähän hetkeen, kertomukseksi kirjailijan kamppailusta, matkasta omaan identiteettiin.

Se on toisenlainen kasvutarina. Miten kohdata seitsemäntoistavuotiaan unelmat, kun ne ovat jo toteutuneet? Kun haave kirjailijan ammatista on saavutettu? Vastaako se nuoruuden odotuksia?

Itkosen idea on hauska. En ole kuitenkaan aivan varma, toimiiko se täysin. Kirjailija Julius Ilosen todellisuus on hyvin kaukana teini-Henrikin todellisuudesta. Ehkä jopa liiankin kaukana? Kuvitteellinen tarina tuntuu todellisemmalta kuin todellinen itse.

Vai mikä on loppupelissä todellista? Ovatko haaveetkaan enää totta?


"Henrikistä tulee runoilija. Hän ei edes koe valitsevansa, valinta on tehty hänen puolestaan. Hän kirjoittaa ylioppilaaksi, laudaturin luonnollisesti. Hakee sitten Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuustiedettä.

Koko ajan hän kirjoittaa. Helsinkiin selvittyään hän epäilemättä tapaa kustantajia, kustantajat ymmärtävät hänen lahjakkuutensa, hän julkaisee ensimmäisen kokoelmansa 21-vuotiaana.

----

Mitä pahemmin runoilija haavoittuu, sen parempi runoudelle. Hän ei ole vielä haavoittunut tarpeeksi."


Elämä haavoittaa. Se vie meidät unelmiimme, jotka eivät lopulta vastaa haaveitamme. Mutta niin pitääkin olla. Se on kasvamista. Ja siitä Itkonen kirjoittaa hienosti.

Julius Ilosesta kasvoi kirjailija. Moni unelmoi samaa unelmaa. Että voisi olla kirjailija. Vain ajatella ja kirjoittaa ajatuksiaan.

Tulevana viikonloppuna järjestetään Helsingin kirjamessut. Siellä moni kirjailijanalku kertoo unelmansa toteutumisesta. Ja vielä useampi tuon unelman jo aikaa sitten saavuttanut luo pohjaa monien haaveille omasta kirjasta - ja kirjailijan elämästä.

Tutustu ohjelmaan, jos et ole vielä ehtinyt. Joukossa on varmasti tarina, jonka haluat kuulla. Unelma, johon haluat tarttua.


Messukeskuksessa tavataan!


4 kommenttia:

  1. Hei hei hei.. kuulin sut aamulla radiossa! :)

    VastaaPoista
  2. Minä ja blogini oltiin radiossa juu. Linkkaan ohjelmaan, kunhan pätkä tulee Areenaan. Kiva, että kuulit :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin satunnaisena radionkuuntelijana kuulin haastattelusi aamulla :)

    VastaaPoista
  4. Kiva Seppo, että olit kuulolla :) Mukavaa ja maukasta syksyä teidän koko porukalle!

    VastaaPoista