Rakkaus karkaa Kätilön käsistä
Päättynyt kesä oli iloisen odotuksen aikaa. Ainakin neljä läheistäni odottaa lasta – kaikki heistä synnyttävät vielä tämän vuoden puolella.Olen sanonut näille onnellisille odottajille, että Katja Ketun Kätilö kannattaa lukea vasta synnytyksen jälkeen. Varsinkin, jos synnytystä ei ole vielä kertaakaan kokenut.
 |
| Kätilö, WSOY 2011 |
Ketun kieli on ronskia ja terävää. Lukiessa näkee tahtomattaankin asioita, joita ei ehkä haluaisi nähdä.
Olen käynyt Auschwitzissä Puolassa. Tiesin, että meillä Suomessakin oli vankileirejä. Mutta en ehkä halunnut uskoa, että siellä olisi tehty samanlaisia asioita, joita natsien keskitysleireillä tapahtui. Niissä molemmissa unohdettiin ihminen ja ihmisyys. Ihmisistä tehtiin eläimiä.
"Operaatio Navetta. Taas tuo kummallinen paikka jonne naiset vietiin ja jonne Kuolleistaherättäjä ei minua laskenut. Muistin, kuinka olit vuonolla vannottanut etten päästäisi tyttöä sinne."
Menneillä kauheuksilla mässäily ei aina tee ihmisestä viisaampaa. Mutta aina mennyttä ei pidä myöskään kokonaan unohtaa. Se opettaa meille ihmisille, miten helposti ajaudumme jonnekin, jossa emme haluaisi olla. On vain pakko. Ei ole muuta tietä.
Kätilö on puhutteleva ja herättelevä kertomus historiastamme. Olkoonkin, että totuus on voinut olla hieman toisenlainen. Mutta kirjassa nimetty, naisvankeihin liittyvä Operaatio Navetta on varmasti ollut olemassa, jossain muodossa.
Sota-ajan karun tarinan rinnalla Kettu kertoo myös rakkaudesta. Siitä, mihin rakkaus voi meidät ajaa. Kun rakastamme kovasti, jopa liikaa. Silloin saatamme sulkea silmämme todellisuudelta. Unohtaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Haluamme vain rakastaa, epätoivoisestikin.
Aina olosuhteet eivät ole kohdallaan rakkaudelle. Niin kuin Ketun kirjan päähenkilö kätilö saa huomata, rakkaus voi syntyä väärään aikaan. Silloin ei välttämättä auta, vaikka raivaisi tieltään esteen toisensa perään. Rakkaus vain karkaa käsistä.
Eräs kaverini valmistui aikoinaan kätilöksi. Hän ei kuitenkaan koskaan alkanut työskennellä ammatissa. Syy oli yksinkertainen: kätilö joutuu aiheuttamaan toisille niin paljon kipua.
Totta. Kipua siinä ammatissa joutuu tuottamaan. Mutta enemmän siinä ammatissa saa tuottaa iloa ja nähdä puhdasta rakkautta.
Ymmärrän kuitenkin ystävääni. Kaikista ei ole kätilöiksi.
Kätilö on puhutteleva ja herättelevä kertomus historiastamme. Olkoonkin, että totuus on voinut olla hieman toisenlainen. Mutta kirjassa nimetty, naisvankeihin liittyvä Operaatio Navetta on varmasti ollut olemassa, jossain muodossa.
Sota-ajan karun tarinan rinnalla Kettu kertoo myös rakkaudesta. Siitä, mihin rakkaus voi meidät ajaa. Kun rakastamme kovasti, jopa liikaa. Silloin saatamme sulkea silmämme todellisuudelta. Unohtaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Haluamme vain rakastaa, epätoivoisestikin.
Aina olosuhteet eivät ole kohdallaan rakkaudelle. Niin kuin Ketun kirjan päähenkilö kätilö saa huomata, rakkaus voi syntyä väärään aikaan. Silloin ei välttämättä auta, vaikka raivaisi tieltään esteen toisensa perään. Rakkaus vain karkaa käsistä.
Eräs kaverini valmistui aikoinaan kätilöksi. Hän ei kuitenkaan koskaan alkanut työskennellä ammatissa. Syy oli yksinkertainen: kätilö joutuu aiheuttamaan toisille niin paljon kipua.
Totta. Kipua siinä ammatissa joutuu tuottamaan. Mutta enemmän siinä ammatissa saa tuottaa iloa ja nähdä puhdasta rakkautta.
Ymmärrän kuitenkin ystävääni. Kaikista ei ole kätilöiksi.
Ihanasti olet löytänyt teemoja tänne! Mielenkiintoa löytyisi kun vain löytyisi myös aikaa lukemiseen.
VastaaPoistaKiitos! Ei kannata ottaa stressiä, päivitystahti ei kuitenkaan päätä huimaa :)
VastaaPoistaMielestäni kirja ei oikeastaan keskity kätilönä olemiseen niinkään kuin siihen, mihin tuo ammatti vie päähenkilön. Kyseessä on oltava hyvin epätoivoinen ja onneton ihminen, joka on valmis raakalaisuuteen rakkauden nimissä. Se on aika vaikea yhtälö ymmärtää. Hänhän tekee julmia tekoja ihan omasta tahdostaanki kirjassa, ei pelkästään olosuhteiden pakosta..Mutta ehkä kun on tarpeeksi menettänyt,niin millään ei ole enää väliä.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Olen kanssasi samaa mieltä. Olosuhteet eivät yksistään selitä kätilön tekoja. Hänhän teki pahaa jo ennen vankileirille tuloaan. Mutta kun kokee kauheuksia, niihin voi alkaa suhtautua välinpitämättömästi. Oma etu ja pelastuminen sekä halu rakastaa ja olla rakastettu ajavat kaiken muun ohi.
VastaaPoistaKirja ahdisti, suututti, kosketti ja kuvotti. Mutta samalla se tuntui hyvin todelliselta. Sellaista vankileirin "kätilön" työ on varmaan ollutkin...