lauantai 30. marraskuuta 2013

Ihmisen osa 

Millä perusteella sinä valitset kirjan kirjaston hyllystä? Selkämyksen perusteella, eikö totta. Siinä olevan nimen mukaan, mutta myös selkämyksen värillä on iso merkitys.

Hesarin Kuukausiliitteessä oli syksyllä Kari Hotakaisen haastattelu. Siinä kerrottiin tarina kirjailijasta, joka oli ajanut kolarin, jossa kuoli pari ihmistä. Haastattelussa puhui ihminen, joka oli käynyt lähellä kuolemaa, mutta oli yhä elossa. Ja kirjoittanut pitkästä aikaa kirjan.

Mietin tuolloin, koska olin viimeksi lukenut Hotakaista. Siitä oli aikaa. Kun kävin seuraavan kerran kirjastossa ja selailin innoissani hyllyrivejä, silmäni seisahtuivat yhden selkämyksen kohdalle.

Siinä luki: Kari Hotakainen ihmisen osa. Kirjan nimi oli kirjoitettu punaisella langalla. Lanka kulki halki ruuhkaisen kaupungin ja yhdisti ihmisiä ja tapahtumia. Lanka oli peräisin vanhahkon rouvan lankakerästä.

Kansi oli hieno, joten otin kirjan hyllystä kotiini. Mietin samalla Hotakaisen haastattelua ja sitä, miten teksti osui yhteen kirjailijan kohtalon kanssa. Hotakainen - ihmisen osa.


Ihmisen osa, Siltala (2009).


Ihmisen osa kertoo Salme Malmikunnaksen tarinan. Eläköitynyt, maalla asuva entinen pienyrittäjä yrittää ymmärtää muuttuvaa maailmaa ja pitää huolta kolmeasta lapsestaan, jotka asuvat kaukana kaupungissa. Salme yrittää opastaa lapsiaan lähettämällä näille postikortteja, joissa on elämänohjeita. Pieniä sanoja suurten asioiden maailmassa.

Auttaakseen lastaan Salme myy elämäntarinansa kirjailijalle. Ja se tarina ei ole aivan tavallinen ihmiselle, joka on kasvanut maalla ja pitänyt lankakauppaa pikkukaupungissa. Siinä tarinassa on panhuilua soittava perulaiseksi pukeutunut poika, joka käy hautajaisissa syömässä nälkäänsä ilmaista ruokaa. Siinä on näpistelykierteessä oleva tytär, joka kauppaa puhelimessa lehtiä ärtyneille ihmisille ja joka on valinnut kaikista maailma miehistä tummaihoisen puolison. Siinä on vanhin tytär, joka rientää palaverista toiseen aina myöhässä myymässä puhetta ja mielikuvia.

Hotakaisen kieli on hienouksista riisuttua. Lähes jokainen lause kertoo enemmän kuin siinä on sanoja. Niistä jokaista voisi pysähtyä miettimään hetkeksi. Ne naurattavat. Niihin on helppo samaistua. Tätähän tämä on. Ihmisen osa tässä maailmassa.

Kaiken keskellä on punainen lanka. Kai jokainen vanhempi yrittää pitää sitä lankaa käsissään ja sitä kautta ohjata lastensa elämää. Se lanka on vain helppo sotkeutumaan ja jopa katkeamaan. Eikä lankaa riitä loputtomiin, jossain vaiheessa se loppuu. Silloin ihmisen osa on pärjätä omillaan.


"Se oli paha kun kaikki lapset muuttivat pois kotoa. Ihmiselle pitäisi antaa loppuajaksi vielä yksi lapsi. Saisi vielä kerran katsoa kasvua. Ei kukkia voi loputtomasti kasvattaa, se on samaa lehteä, versoa ja kukintaa. Mutta ihminen on niin outo ja ihmeellinen, että sen kanssa menee helposti viisikymmentä vuotta."


2 kommenttia:

  1. Hotakaiselta hyvää tuotantoa, ostin kirjan äskettäin, nyt sen lukee ihan eri ajatuksella, kun joku tuo ajatuksia esiin
    toisesta näkökulmasta.Kiitti sulle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos itsellesi!

    Kirjoista keskusteleminen on aina uusi lukukokemus. Mehän katsotaan noita tarinoita niin eri silmin. Yksi huomaa jotain, toinen näkeekin muuta. Se juuri on lukupiirien ja kirjablogien rikkaus.

    Vaihdetaan siis ajatuksia! Mukavia lukuhetkiä sinulle :)

    VastaaPoista