Kangastuksia kadonneesta rakkaudesta

Kjell Westön romaaneissa ihmisille ei yleensä käy rakkaudessa kovinkaan hyvin. Uusin kirja, Kangastus 38, ei tee tässä suhteessa poikkeusta.

Kirjassa eletään vuotta 1938, viimeistä vuotta ennen uuden sodan syttymistä. Saksa vahvistuu ja varustautuu. Hitlerin voima leviää Suomeenkin. Nationalismi nousee, vihamielisyys lisääntyy.

Kaiken keskellä kaksi ihmistä elää vailla rakkautta.

Kangastus 38, Otava 2013

Kirjan päähenkilöt, asianajaja Claes Thune ja konttoristi Matilda Wiik, ovat molemmat jääneet rakkaudessaan yksin. Westö kuvaa kauniisti sitä, miten ihminen ei pysty unohtamaan. Miten rakastettu palaa mieleen paikoissa, joissa on yhdessä käyty, ihmisten kautta, joita on yhdessä tavattu. Unohtaminen vie aikaa. Paljon pidempään kuin toivoisimme.

Joskus jopa niin kauan, ettei unohtamiseen enää edes usko. Kunnes lopulta vain unohtaa, ei enää hätkähdä muistoa.

Samaan aikaan Westö kirjoittaa aiheista, jotka ovat olleet meidän ajassamme pinnalla. Rasismista, suvaitsemattomuudesta, vähemmistöjen syrjimisestä, erilaisuuden pelosta. Erottelusta ja jaottelusta. Juuri nämä asiat korostuvat ja kärjistävät meidän yhteiskuntaamme tässä hetkessä.

"Sitä paitsi oli raukkamaista todellisuudenpakoa väittää, että kaikki rodut ovat samanarvoisia, Rolle sanoi ja lisäsi, että ihmiset valitettavasti olivat surkimuksia: jopa niinkin suuri runoilija kuin Schiller oli astunut arvonihilistien kavalaan ansaan ja runoillut, että jonakin päivänä kaikki ihmiset olisivat veljiä keskenään.

Totuushan oli että suuret, kehittyneet kulttuurit olisivat syvällisempiä ja niillä oli suurempi absoluuttinen arvo kuin vähemmän kehittyneillä, ja ilman suurten kulttuurien vetoapua alkukantaisemmat ja valitettavasti usein kiittämättömät ihmiskunnan osat eivät saisi mitään mahdollisuuksia kohota uusille kehitystasoille."

Nämä ajatukset linkittyvät Westön luomaan kangastukseen vuoden 1918 tapahtumista. Siihen, mitä sisällissota aiheutti meille suomalaisille. Kirjassa palataan vankileirille - maailmaan, jossa toiselle puolelle kuuluvalla ihmisellä ei ole arvoa.

Kangastus 38 on surullisen kaunis kertomus. Se etenee hiljalleen, mutta niin sen pitääkin. Westö haluaa luoda kangastuksen tästä ajasta vuoteen 1938. Kovin paljon ei ole muuttunut...