Fifty Shades of Grey - villejä päiväunia

Perjantaina sai ensi-iltansa meillä ja maailmalla valtavan kohun herättänyt eroottinen elokuva Fifty Shades of Grey. Se perustuu samannimiseen, E L Jamesin kirjoittamaan kolmiosaiseen kirjasarjaan.

Sadomasokistisen seksin ympärille rakennettu tarina on puitu puhki ja poikki mediassa. Siitä keskusteltiin jopa Ylen A-studiossa.

Luin itse sarjan ensimmäisen osan, Sidottu, viime kesänä. Bussissa työmatkojen aikana. Harvoin on ollut yhtä rattoisaa työmatkalla :)

Pidin kirjaa kuitenkin hieman piilossa, kun kanssamatkustajat kulkivat ohitse. Olihan se noloa, että luin EROOTTISTA ROMAANIA. Sanoisin, että ensimmäistä kertaa elämässäni.

Mutta niin on lukenut moni muukin. Olen bongannut näitä mustakantisia opuksia mitä yllättävämmistä paikoista. Yöpöydiltä makuuhuoneista, joissa en todellakaan uskonut tällaisia kirjoja olevan.

Mikä Fifty Shades of Greysta tekee naisten mielestä niin kiehtovan?

E L James: Fifty Shades of Grey Sidottu (Otava, 2012)

Seksi.

Uskoisin, että aika harva kirjan lukenut haluaisi harrastaa samanlaisia leikkejä kuin romaanin päähenkilöt Anastasia Steele ja Christian Grey. Kaukana siitä.

Mutta James luo yleensä puistattavalta kuulostavasta sadomasokismista paljon pehmeämmän kuvan. Sitä on arvosteltukin. Oikeasti sadomasokismi on varmasti aivan jotain muuta kuin mitä se tarinan päähenkilöiden välillä on.

Mutta kirjasarjasta tuskin olisi tullut näin valtavaa menestystä, jos James kirjoittaisi täysin totuudenmukaisesti, vailla pehmentävää fantasiaa.

Fifty Shades of Grey on kotiäitien märkä päiväuni. Hieman turvallisen rajan tuolla puolen, mutta ei kuitenkaan liian kaukana.

Anastasia Steele on yliopistosta pian valmistuva nuori nainen, joka haaveilee työstä kustannusalalla ja joka ei ole koskaan harrastanut seksiä. Sattuman kautta hän päätyy haastattelemaan rikasta yritysjohtajaa Christian Greytä ylioppilaslehteen.

Kohta ollaankin menossa sänkyyn, mutta makuuhuoneessa ei ole tarkoitus tehtailla aivan tavallisia petipuuhia.

Christian Grey nauttii alistamisesta. Hän ei halua harrastaa lainkaan seksiä, jos ei saa alistaa ja satuttaa naista. Anastasia joutuu päättämään, haluaako hän osallistua moisiin leikkeihin. Jos hän ei suostu, Christiania ei muu kiinnosta ja suhde olisi sitten siinä.

Anastasia päättää kokeilla. Siitä seuraakin sitten monivaiheinen seikkailu, johon kuuluu niin nautintoja kuin kipuja, kyyneleitä ja pahaa oloa, hämmennystä ja pelkoa. Riuduttavaa rakkautta. Epätoivoa.

Olin hämmentynyt kirjan luettuani. Sen luki hetkessä - kuin minkä tahansa harlekiinin, joita en kyllä muistaakseni ole koskaan lukenut :) Mutta voisin kuvitella, että näissä kirjoissa on paljon samaa kuin 80- ja 90-luvun kotirouvien suosimissa pokkarirakkausromaaneissa.

Ottaen huomioon mitä Mr Grey tarinan aikana tehtailee, olisin luullut, että olisin heittänyt kirjan bussin roskikseen. Mutta luin sitä joka kerta yhtä uppoutuneesti - ja hieman irrallaan todellisuudesta.

Kun pepulle läimäyttelyn ympärille luo mielikuvia luksuskämpistä, silkkilakanoista, osteri-illallisista ja muusta romanttisesta hömpästä, ei se läimäyttely kuulosta niin pahalta. James on aika taitava kuorruttamaan kiduttamisen pumpulilla. Siksi kai niin moni nainen on kirjat lukenut ja vieläpä suurella innolla. Ehkä hienoisella häpeän tunteella, mutta se kai kirjoista juuri tekeekin niin kiehtovia.

Ne eivät ole täysin sallittuja - eivätkä tarinan tapahtumat ole täysin hyväksyttyjä. Onnistunutta fantasiaa siis.

Kirjojen pohjalta tehty leffa herättää varmaankin vielä enemmän ristiriitaisia fiiliksiä. Kirjaa voi lukea salassa peiton alla (tai hieman piilotellen bussissa), mutta leffassa kokemus on jaettu.

Ja jos kirjoja ei ole lukenut, voi kokemus olla vähintäänkin ristiriitainen.

Fifty Shades of Grey ei kuitenkaan ole ollut vain naisten salainen päiväuni. Muutamat lipsahdukset ovat paljastaneet, että myös miehet ovat olleet kirjoista innoissaan.

Enkä kyllä sitä ihmettele. Näistä kirjoista voi oppiakin jotain. Kunhan ymmärtää, missä kulkevat oikeassa elämässä sallitun rajat ja missä fantasian rajat. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa.

Kertomus naisesta, joka haluaa seksiä

Kun mies haluaa parisuhteessa enemmän seksiä kuin nainen, se on julkinen vitsailun aihe. Kun nainen haluaa enemmän, siitä ei hiiskuta.

Jotenkin tuntuu, että vasta viime vuosina naiset ovat saaneet sanoa ääneen, jos mies ei tahdo yhtä paljon seksiä kuin nainen. Siitäkin on lupa jo vitsailla - jos siinä nyt mitään vitsailemista oikeastaan on.

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa melko arasta asiasta kirjassaan Ei kiitos. Se kertoo nelikymppisestä Helistä, joka haluaa aviomieheltään enemmän seksiä kuin saa.

Kun seksiä ei tule, Heli alkaa etsiä sitä muualta. Hän ajautuu kiihkeään seksisuhteeseen parikymppisen Jarnon kanssa. Jarnolla on jäänyt nuoruusvaihe päälle: seksiä, viinaa, villiä elämää, vastuuttomuutta.

Ei ihme, että turvallisessa avioliitossa turvallisen miehen kanssa elävä Heli kokee villiä vapautta Jarnon seurassa. (Niin kuin moni keski-ikäinen mies ja nainen vastaavassa tilanteessa...)

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos (Otava 2011).

Ei kiitos on osittain turhan kliseinen, mutta se onnistuu myös tarttumaan tämän hetken parisuhdepaineisiin - ja vitsailla niillä.

Keski-iässä moni asia väljähtyy. Työ, parisuhde, vanhemmuus, omat unelmat, arki. Kun ruuhkavuodet hellittävät, halutaan jotain hässäkkää. Moottoripyöriä, joogakursseja, uudet keittiönkaapit.

Seksiä.

Kliseistä, mutta totta. Tutkimuksethan osoittavat, että nainen on seksuaalisesti aktiivisimmillaan noin nelikymppisenä, miehet parikymppisinä. Siinä on selvä ristiriita.

Moni nainen miettii kahden-kolmenkymmenen vuoden iässä, millaisen miehen kanssa haluaisi tehdä lapsia. Takana on usein erilaisia seikkailuja ja ihmissuhteita - hurjiakin kokemuksia.

Vaakakuppi kallistuu silloin melko helposti siihen turvalliseen mieheen, tavalliseen tyyppiin, tulevaan perheenisään.

Tietenkään mies ei ole valmis heti, vaan häntä pitää kouluttaa ja kasvattaa. Kuuntelemaan, keskustelemaan, kertomaan tunteistaan. Päästämään irti ärsyttävistä tavoista, olemaan enemmän kotona.

Nainen haluaa muuttaa miehen oman mielensä mukaiseksi. Kunnes huomaa, että samalla miehiset piirteet ovat haalistuneet. Ja koko suhde tuntuu sen myötä haalenevan. Mies on liian tossun alla. Liian kiltti. Liian tylsä. Liian tavallinen.

Pitkä parisuhde on vaikea juttu. Sitä ei käy kieltäminen. Se on varmasti vaikein asia elämässä.

Samaan aikaan seksi on oleellinen osa elämää ja parisuhdetta. Ja juuri se alkaa haalistua ajan kuluessa - juuri kun sitä eniten tarvittaisiin.

Härkösen teos ei ehkä ole kirjana loistelias, mutta se osuu omalla tavallaan naulankantaan. Miten helppo on ylittää raja, kun kyse on läheisyydestä, kosketuksesta, hellyydestä, nautinnosta. Huolimatta siitä, että puolisolla voi olla masennus tai keski-iän kriisi, kuten Härkösen kirjan toisella päähenkilöllä, Helin puolisolla Matilla.

Kirjasta voi olla monta mieltä, mutta ein kuuleminen tuntuu pahalta. Oli sitten mies tai nainen. Tarpeeksi monta kertaa sen kuultuaan turtuu. Tavalla tai toisella.

"Mutta ihan rehellisesti: miltä minusta todella tuntuu? Tämän megapetoksen ja hutsukeikan jälkeen? Hyvältä. Aivan mahtavalta. Onnen eteen täytyy nähdä vaivaa eli uskaltaa tehdä muut onnettomiksi.

Jotain oleellista kuitenkin puuttuu. En ole aivan oma itse. Tuntuu kuin olisin menettänyt yhden ruumiinjäsenen.

Sitten tajuan. Syyllisyys. Minulta puuttuu syyllisyys."