Sadomasokistisen seksin ympärille rakennettu tarina on puitu puhki ja poikki mediassa. Siitä keskusteltiin jopa Ylen A-studiossa.
Luin itse sarjan ensimmäisen osan, Sidottu, viime kesänä. Bussissa työmatkojen aikana. Harvoin on ollut yhtä rattoisaa työmatkalla :)
Pidin kirjaa kuitenkin hieman piilossa, kun kanssamatkustajat kulkivat ohitse. Olihan se noloa, että luin EROOTTISTA ROMAANIA. Sanoisin, että ensimmäistä kertaa elämässäni.
Mutta niin on lukenut moni muukin. Olen bongannut näitä mustakantisia opuksia mitä yllättävämmistä paikoista. Yöpöydiltä makuuhuoneista, joissa en todellakaan uskonut tällaisia kirjoja olevan.
Mikä Fifty Shades of Greysta tekee naisten mielestä niin kiehtovan?
 |
| E L James: Fifty Shades of Grey Sidottu (Otava, 2012) |
Uskoisin, että aika harva kirjan lukenut haluaisi harrastaa samanlaisia leikkejä kuin romaanin päähenkilöt Anastasia Steele ja Christian Grey. Kaukana siitä.
Mutta James luo yleensä puistattavalta kuulostavasta sadomasokismista paljon pehmeämmän kuvan. Sitä on arvosteltukin. Oikeasti sadomasokismi on varmasti aivan jotain muuta kuin mitä se tarinan päähenkilöiden välillä on.
Mutta kirjasarjasta tuskin olisi tullut näin valtavaa menestystä, jos James kirjoittaisi täysin totuudenmukaisesti, vailla pehmentävää fantasiaa.
Fifty Shades of Grey on kotiäitien märkä päiväuni. Hieman turvallisen rajan tuolla puolen, mutta ei kuitenkaan liian kaukana.
Anastasia Steele on yliopistosta pian valmistuva nuori nainen, joka haaveilee työstä kustannusalalla ja joka ei ole koskaan harrastanut seksiä. Sattuman kautta hän päätyy haastattelemaan rikasta yritysjohtajaa Christian Greytä ylioppilaslehteen.
Kohta ollaankin menossa sänkyyn, mutta makuuhuoneessa ei ole tarkoitus tehtailla aivan tavallisia petipuuhia.
Christian Grey nauttii alistamisesta. Hän ei halua harrastaa lainkaan seksiä, jos ei saa alistaa ja satuttaa naista. Anastasia joutuu päättämään, haluaako hän osallistua moisiin leikkeihin. Jos hän ei suostu, Christiania ei muu kiinnosta ja suhde olisi sitten siinä.
Anastasia päättää kokeilla. Siitä seuraakin sitten monivaiheinen seikkailu, johon kuuluu niin nautintoja kuin kipuja, kyyneleitä ja pahaa oloa, hämmennystä ja pelkoa. Riuduttavaa rakkautta. Epätoivoa.
Olin hämmentynyt kirjan luettuani. Sen luki hetkessä - kuin minkä tahansa harlekiinin, joita en kyllä muistaakseni ole koskaan lukenut :) Mutta voisin kuvitella, että näissä kirjoissa on paljon samaa kuin 80- ja 90-luvun kotirouvien suosimissa pokkarirakkausromaaneissa.
Ottaen huomioon mitä Mr Grey tarinan aikana tehtailee, olisin luullut, että olisin heittänyt kirjan bussin roskikseen. Mutta luin sitä joka kerta yhtä uppoutuneesti - ja hieman irrallaan todellisuudesta.
Kun pepulle läimäyttelyn ympärille luo mielikuvia luksuskämpistä, silkkilakanoista, osteri-illallisista ja muusta romanttisesta hömpästä, ei se läimäyttely kuulosta niin pahalta. James on aika taitava kuorruttamaan kiduttamisen pumpulilla. Siksi kai niin moni nainen on kirjat lukenut ja vieläpä suurella innolla. Ehkä hienoisella häpeän tunteella, mutta se kai kirjoista juuri tekeekin niin kiehtovia.
Ne eivät ole täysin sallittuja - eivätkä tarinan tapahtumat ole täysin hyväksyttyjä. Onnistunutta fantasiaa siis.
Kirjojen pohjalta tehty leffa herättää varmaankin vielä enemmän ristiriitaisia fiiliksiä. Kirjaa voi lukea salassa peiton alla (tai hieman piilotellen bussissa), mutta leffassa kokemus on jaettu.
Ja jos kirjoja ei ole lukenut, voi kokemus olla vähintäänkin ristiriitainen.
Fifty Shades of Grey ei kuitenkaan ole ollut vain naisten salainen päiväuni. Muutamat lipsahdukset ovat paljastaneet, että myös miehet ovat olleet kirjoista innoissaan.
Enkä kyllä sitä ihmettele. Näistä kirjoista voi oppiakin jotain. Kunhan ymmärtää, missä kulkevat oikeassa elämässä sallitun rajat ja missä fantasian rajat. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti