Myönnän, että olen lukenut tänä syksynä kirjoja, joissa on melko surullisia ihmiskohtaloita. Sattumalta.
Rakastan kierrellä hiljaisessa kirjastossa ja silmäillä pitkiä kirjarivejä. Napata sieltä kirjan, josta olen kuullut tai jota olen pitkään etsinyt. Mutta yhtä ihanaa on saada käsiiinsä kirja, josta ei ole vielä kuullutkaan, mutta joka vaikuttaa kiinnostavalta.
Äskettäin silmiini saattui Sisko Istanmäen kirja Liian paksu perhokseksi (Tammi, 1995). Muistan romaanin pohjalta tehdyn elokuvan, joka ilmestyi vuonna 1998. Olen nähnyt elokuvan osittain, mutta en muistanut sen juonta tarkalleen. Mutta muistin, että elokuvan pääosia näyttelivät Kaarina Hazard ja Mika Nuojua - ja että tapahtumien keskiönä toimiva kyläkauppa muistutti oman mökkikylämme kyläkauppaa.
Varsinainen tarina alkaa siitä, kun Kaisu muuttaa pois lapsuudenkodistaan. Hän aloittaa kauppa-apulaisena pienessä Ruutinojan sekatavarakaupassa, jota pitää poikamies Erni.
Erni on pieni mies. Samalla tavalla kuin Kaisu, myös Erni on kokenut olevansa erilainen. Pienikokoinen mies.
Kokoerostaan huolimatta Kaisu ja Erni huomaavat pian tykkäävänsä toisistaan. Pian ollaan jo naimisissa.
Kaisu ei saa paketissa kuitenkaan pelkästään Erniä, vaan myös tämän näpistelevän äidin ja lellitellyn siskon Viivin. Nämä kaksi imevät Ernistä kaiken irti: Erni rakentaa heille kauniin huvilan, ostaa huonekalut ja vaatteet viiimeisen päälle, maksaa laskut.
Kaksikko ei kelpuuta Kaisua vertaisekseen. Kaisu saakin kohdata halveksuntaa, väheksyntää ja suoranaista kiusaamista.
Tämä siitäkin huolimatta, että Kaisu tekee lujasti töitä sekatavarakaupassa: puunaa, puhdistaa, karkottaa kärpäset ja torakat.
Kaisu meinaa jo pari kertaa jättää Ruutinojan, kun Erni asettuu siskonsa ja äitinsä puolelle, vaimoaan vastaan. Kina jatkuu päivästä ja vuodesta toiseen.
Samalla Kaisu joutuu hyväksymään sen, että hänen ja Ernin ahkeralla työllä hankkimat rahat kuluvat Ernin äidin ja sisaren hemmotteluun ja ylelliseen elämään. Kaisu saa vain haaveilla pihalla ränsistyvän makasiinin remontista.
Kaisu opettelee kuitenkin hillitsemään itsensä. Niin hyvin kuin pystyy. Aina hän ei vaan enää jaksa.
Etenkään silloin, kun Kaisu saa kuulla, ettei voi saada lasta. Pian sen jälkeen Ernin sisar Viivi tulee raskaaksi, yllättäen ja suunnittelematta.
Kirjassa selviydytään päivästä toiseen. Ei haaveilla eikä toteuteta unelmia. Eletään vain elämää sellaisena kuin se tulee vastaan.
Juuri siitä syystä kirja teki vaikutuksen. Suurien haaveiden ja saavutusten nykymaailmassa on hyvä välillä muistuttaa itseään, että toisille elämä on jatkuvaa pettymystä ja samanlaisia päiviä vuodesta toiseen. Niitä, joilla kyllä on orastavia haaveita, mutta ei ehkä uskallusta eikä aina mahdollisuuttakaan edes haaveilla, koska se olisi vain itsensä kiusaamista.
Istanmäki kuvaa hienosti myös erilaisuutta. Sitä, millaista on kasvaa ja elää erilaisena. Miltä tuntuu, kun asiasta muistutetaan jatkuvasti. Kun asialle nauretaan ja siitä lasketaan leikkiä.
Kirjan oppi on myös täyttä totta: kovasti työtä tekemällä unohtaa murheensa.
Melko helposti sitä kokee nykymaailmassa olevansa liian paksu perhoseksi. Ilman, että siitä edes jatkuvasti huomautetaan. Mutta silloin riittää, että yksikin ihminen näyttää, ettei sillä ole väliä.
Kaikkien ei tarvitse olla perhosia. Mutta kaikilla on yhtä suuri oikeus olla onnellinen. Sitä emme vaan aina muista tässä kateuden ja kilpailun maailmassa.
Kerran kun Erni palaa reissulta, hän katsoo Kaisua moittivasti.
- Sinusta on tullut niin synkkä. Ennen sinä olit niin innokas. Nyt sinä käveletkin raskaasti.
- Jos minä olen liian paksu perhoseksi, Kaisu sanoo.
Hän pakenee myymälästä, menee keskellä päivää sänkykamariin ja putoaa vuoteelle kuin säkki. Edes päiväpeitettä hän ei jaksa ottaa pois. Erni tulee perässä ja pyytää:
- Ole tässä ilossa minun mukanani. Ajattele nyt, näin iloinen asia.
Erni ojentaa kätensä, mutta Kaisu ei saa tartutuksi siihen. Hän kääntää selkänsä, mutta ajattelee: Minä yritän.
Illalla Kaisu ottaa myymälästä sideharsopakan ja alkaa ommella lapselle vaippoja. Viivin lapsi saisi oikeat vaipat."
Ja lupaan: seuraavaksi valitsen kirjan, jossa ei käsitellä murheellisia ihmiskohtaloita. Ehkä joudunkin lukemaan jotain, joka ei kerro todellisesta elämästä... )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti