Juhannus (tai juhlat) italialaiseen tapaan ei vastaa odotuksia

Juhlimme tänä kesänä vanhempieni pyöreitä vuosia Italiassa, Toscanan auringon alla. Vuokrasimme talon Italiasta sekä minibussin, johon seurueemme mahtui lastenistuimia myöten.

Vietimme 10 kaunista päivää upeiden vuorten ympäröimänä nauttien hyvästä ruoasta ja juomasta, auringosta ja perhe-elämästä. Täydellistä!

Ei täydellistä, vaan aitoa ja todellista. Kuten nyt ennakkoon osasi odottaa, kaikki ei mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan. Meneekö tällaiset perhelomat koskaan niin kuin suunnitellaan? Ei ainakaan meillä :)

Juhannus italialaiseen tapaan, Otava 2010.

Kun palasimme Suomeen, löysin kirjastosta sattumalta Annakaisa Iivarin kirjan Juhannus italialaiseen tapaan. En ollut kuullutkaan kirjasta, mutta siinä se nökötti näytille nostettuna hyllyssä. Kun luin kirjan takakannen, minua alkoi hymyilyttää. Takakannessa luki:

"Kristiinan harmiksi omapäiset matkakumppanit kuuntelevat iskelmiä, syövät paperilautasilta eivätkä innostu museoista."

Matkaseura ei tosiaankaan aina käyttäydy niin kuin itse toivoisi. Ajosuunta voi muuttua, illallisravintolaksi valikoitua se ei niin mieluisa, suunniteltu Firenzen-päivä saattaa peruuntua. Paluumatkan alkajaisiksi osa matkakumppaneista voi erehtyä nauttimaan edellisen päivän lounaalta ylijääneitä kananmunia ja tomaatteja lentokentän ravintolassa. Noloa!!!

Tuoreet matkakokemukset mielessäni odotin Iivarin luoman tarinan olevan täynnä yllättäviä ja hauskoja kommelluksia. Kirja ei kuitenkaan vastannut odotuksiani. Se kyllä pursusi herkullisia ruokia ja makuja mutta hieman alleviivatusti. Lukiessa minulle tuli kuitenkin nälkä ja kaipuu oman lomapaikkamme pieneen mutta täydelliseen kyläkauppaan.

Kirja etenee hieman vaivaannuttavasti. Sattumalta toisilleen lähes tuntemattomat naapurukset Espoosta lähtevät isolla porukalla Italiaan yhteiselle lomalle. Ja kas, pian ollaankin lomalla entisen elämän suuren rakkauden kanssa. Luonnollisesti kirjassa on myös vääntäen murretta puhuva, ylipainosta kärsivä itäsuomalainen. Hmmm...

Luin kirjan silti alusta loppuun, koska siinä oli muutamia hauskoja yhtymäkohtia omaan Italian-reissuumme. Lomalla odotukset ovat koholla – ja niitä täyttäessä voi kadottaa muutamia itselleen tärkeitä asioita. Eikä niitä loman jälkeen sitten enää löydäkään.

Annakaisa Iivarin kirjassa on myös kohtauksia, jotka kuvaavat hienosti tuntoja, joita matkaa kovasti odottaneelle lomailijalle voi tulla:

"Saltimbocca alla romana oli pettymys. Liha oli sitkeää ja maistui ainoastaan suolalta. Ajattelin, että minulle käy aina näin. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, tulivat äidin sananlaskut taas mieleen."

Yksi oppi tuli taas kerrattua – ei pidä odottaa liikoja, vaan antaa asioiden mennä. Niin syntyvät parhaat muistot, lomalla ja arjessa.

Vaikka moni asia meni toisin kuin odotin, tämä reissu ei unohdu.

Lisää tunnelmia ja maistiaisia matkalta luvassa pian....

Onnea isi ja äiti!