Elokuvissa: Tumman veden päällä

Kävimme eilen ystäväni kanssa katsomassa Peter Franzénin esikoisohjauksen, hänen omaan kirjaansa pohjautuvan Tumman veden päällä -elokuvan.

Ystäväni on pitkänlinjan Samuli Edelmann -fani. Hän olikin oivaa seuraa keskustelmaan tänään perjantaina ensi-iltansa saavasta elokuvasta.

Mitä mieltä olimme? About tätä:

1) Ennakko-odotukset: luvassa ahdistavaa

Minä: "Olen lukenut kirjan, se oli ahdistava. Leffassa pitää varmaan peittää hetkeksi silmät."
Ystäväni: "Minä en ole lukenut kirjaa, mutta uskon elokuvan olevan ahdistava kokemus."

2) Positiivisuus yllätti

Y: "Yllätyin, että elokuva oli noin positiivinen. Päähenkilön Peten lapsuudessa oli paljon hyviä hetkiä, pieniä onnen palasia."
M: "Juu, tämä oli paljon positiivisempi ja vähemmän ahdistava kuin odotin kirjan perusteella."

3) Päähenkilö Olavi Angervo oli nappivalinta

Y: "Parhaan roolin teki päähenkilöä näytellyt Olavi Angervo. Myös Matleena Kuusniemi yllätti erilaisessa roolissa."
M: "Minustakin Angervo oli ihanan aito - se hymy ja nauru olivat vastustamattomat. Tykkäsin myös isovanhempia esittäneistä Ismo Kalliosta ja Marja Packalenista. Ne muistutti minun mummoa ja ukkia."
Y: "Matleena Kuusniemi muistutti omaa äitiäni. Ehkä siksi, että äitikin joutui kasvattamaan minut yksin."

4) Miksi ihminen ei onnistu muuttamaan itseään?

Y: "Elokuvassa ahdisti ajatus siitä, ettei ihminen onnistu muuttamaan itseään, vaikka kuinka haluaisi."
M: "Minua ahdisti se, miten paljon ihminen on valmis kestämään ennen kuin pystyy lähtemään."
Y: "Raivo ja rakkaus voivat mennä käsikädessä, kun ihminen on mieleltään sairas."

5) Jäljelle jäi suru ja lapsuuden karvalakki

Y: "Leffasta jäi ihan hyvä fiilis, ehkä vähän surullinen olo."
M: "Minä jäin miettimään niitä karvahattuja, ihan samanlaisia kuin meidän perheessä 80-luvulla."
Y&M: "Annetaan arvosanaksi 3/5. Aika hyvä näin esikoiseksi. Ja pohjoisen murre on sitten kiva."

Tumman veden päällä ensi-illassa perjantaina 6.9.

Jos lyöt vielä kerran, niin...

Minä inhosin niitä ala-asteen liikuntatunteja, jolloin mentiin uimaan. En siksi, etten osannut uida. Olin ensimmäisten joukossa, jotka pääsivät aikuisten puolelle, kun muut harjoittelivat lastenaltaassa.

Inhosin pää edellä hyppyä. En osannut sitä, ja uima-altaan pohja pelotti minua. Mitä jos sukellan pää edellä pohjaan?

Peter Franzénin esikoisteoksessa Tumman veden päällä mennään pohjalle. Kirjan alussa isä heittää poikansa veteen. Poika vajoaa veden alle, kelluu hetken hiljaisuudessa...

Kirja on ahdistava kertomus vanhemman ja aikuisen kyvyttömyydestä rakastaa. Tarina hämmentää ja pysäyttää - miten joku voi aiheuttaa lapselle niin paljon kärsimystä ja hätää?

Tumman veden päällä, Tammi 2010

Franzénin kirjaa lukiessani muistelin (taas) omaa lapsuuttani. Ajattelin ruskeita ja oransseja lastenvaatteita, isotupsuisia pipoja, päivittäistä aamupuuroa ja itse siivutettavaa lauantaimakkaraa. Sitä, miltä tuntui tulla sisään nenä valuen, kun oli ollut koko illan ulkona leikkimässä. Miten olohuoneessa oli lämmintä ja turvallista, kun ulkona pakastui ja pimeni.

Entä jos olohuoneeseen olisi tullut mies humalassa? Kiroillut ja huutanut? Jos tuo mies olisi ollut oma isä? Ihminen, johon luotti ja jota ihaili?

Niinkin olisi voinut olla. Onneksi ei ollut.

Franzénin kirjaa ei ollut helppo lukea, mutta se kertoo kaartelematta asiasta, joka on totta monessa perheessä. Lähteminen on joskus todella vaikeaa. Kun rakastaa, ei toisesta halua päästää irti. Ei edes silloin, kun toinen satuttaa, itseä tai lapsia.

Jos tämä olisi viimeinen kerta - ja huomenna kaikki olisi toisin?

Kuvaus: Lottendal & The Little One

Psst! Tumman veden päällä -elokuva saa ensi-iltansa perjantaina. Kerron arvioni elokuvasta ensimmäisenä teille täällä blogissa.