Tallinnan turistihotelli on kaukana Puhdistuksen Aliiden mökistä

Vietimme viime viikonlopun tyttöporukalla Tallinnassa. Kävimme kauneushoidoissa, söimme hyvin ja nautimme aurinkoisista maisemista.

Näin kesällä 2013 Tallinnan keskusta näyttää samalta kuin melkein minkä tahansa pienen keskieurooppalaisen kaupungin keskusta. Hämmästelimme taas tyttöjen kanssa, miten niin lähellä Helsinkiä voi olla niin lomatunnelmissa ja niin ulkomailla.

Viro on siis lähellä meitä suomalaisia, mutta sen lähihistoria on usein melko kaukana. Emme juuri mieti sitä. Sofi Oksasen Puhdistus oli tästä syystä herättelevä elämys. Luin kirjan ensimmäisen kerran, kun olimme menossa samaisella tyttöporukalla Tallinnaan pari vuotta sitten. Tuolloin kävimme kiivasta keskustelua kirjasta Tallinkin kahviossa.

Puhdistus, WSOY 2008

Puhdistus on paitsi koskettava kertomus, myös aito aistielämys. Heti kirjan alussa päähenkilö Aliide Truu pyydystää kärpästä. Pystyin lukiessani haistamaan Aliiden mökin tuoksun - kaalin, kuluneen puun, sadesään tuoman kosteuden nurkissa. Myöhemmin kirja tuoksui säilykkeiltä, keitetyiltä tomaateilta, etiikalta. Ja toki paljon muultakin, mitä ei halua muistella. 

Monelta suomalaiselta turistilta varmasti unohtuu helposti, että Viro itsenäistyi vasta parikymmentä vuotta sitten. Minun ikäisiäni ihmisiä pakeni Virosta Suomeen, kun maa oli vielä neuvostovallan alla. He olivat silloin lapsia, mutta muistavat sen kyllä. Se tuntuu jotenkin absurdilta.

Ehkä Sofi Oksanen onnistui hätkähdyttämään monia meistä. Kirja on tarina siitä, mikä olisi voinut olla täyttä totta myös Suomessa. Ja siitä, millaisia meistäkin olisi voinut tulla. Itsellemme ja läheisillemme.

"Levottoman valvomisen jälkeen Aliide keksi verhot. Hän oli tuijottanut ja tuijottanut, tuijottanut mustaa yötä, kuuta, kuuttomuutta, kuun kasvua ja pienenemistä ja sen mukana ajan kulumista. Hän oli valvonut ja kaivannut äitiään, jolta olisi voinut kysyä neuvoa, ja kaivannut isäänsä, joka olisi tiennyt mitä tehdä, ketä tahansa, joka olisi osannut sanoa jotain.

Aliide halusi unensa takaisin, Hansin kotiin ja häiritsevän kuun pois ikkunan takaa. Niitä miettiessään hän käsitti, että heidän oli tehtävä verhot. Niin yksinkertaista.

Aliide julisti olevansa uuden ajan ihminen ja haluavansa uuden ajan ihmisen verhot, kylän ensimmäiset kokoverhot. He ottivat tavakseen vetää verhot ikkunan eteen miltei joka ilta."

Moni asia on helppo piilottaa, muiden katseilta ja omasta mielestä. Unohtaa, että ne ovat edes olemassa.