maanantai 18. elokuuta 2014

Säkenöiviä hetkiä Santorinilla

Edellisen kerran kirjoittaessani lumi oli juuri sulanut. Lupasin, että palaisin pian.

Sitten tuli kevät, aurinko, vihreys. Enkä palannut. Anteeksi! Nyt en enää lupaa mitään, mutta tässä sitä ollaan. Pino kirjoja pöydällä - luettuna ja ajatuksia herättäneinä. Ehkä nyt...

Keväällä tapahtui liian paljon. Töissä ja kotona. Kaiken keskellä unohdin rakkaat ystäväni kirjat. Ne saivat pölyttyä hyllyssään.

Sitten oli kesä - ja otin viimeinkin käteeni kirjan. Tai oikeastaan raahasin kirjastosta kotiin ison pinon kirjoja. Niitä pursusi repustani ja kangaskassistani. NYT olisi viimeinkin aikaa lukea!

Kesälomani alkajaisiksi lähdimme ystäväni kanssa Santorinille, joka on kuuluisa maisemistaan. Sitä sanotaan Kreikan kauneimmaksi saareksi.

Kaunista siellä olikin, mutta vielä ihanampaa oli olla reissussa hyvän ystävän kanssa. Kurkistaa aamulla ulos ja antaa auringonsäteiden syleillä kasvoja. Juoda aamukahvit parvekkeella meren kimmeltäessä silmien edessä. Lipsutella altaalle, rojahtaa aurinkotuoliin ja ottaa kirja käteen. Lukea. Uida. Lukea. Juoda lasi paikallista viiniä. Lukea.

Lähteä illalla kävelemään herkullisten tuoksujen täyttämille kaduille. (Turistikylä, mutta mitä siitä.) Syödä vatsa täyteen kreikkalaisia herkkuja; mereneläviä, fetajuustoa, tuoreita tomaatteja, lammasvartaita, munakoisoa...Nauttia lasi viiniä, ehkä toinenkin.

Sujahtaa illalla hotellin lakanoihin. Lukea - ja kikatella. Ennen nukahtamista ajatella, miten onnellinen onkaan, kun on tässä ja nyt.

Ne olivat säkenöiviä hetkiä!

Lähtiessä Helsingissä satoi vettä, kuten kuulemma melkein koko seuraavan viikon. Sillä aikaa Kreikassa...

...paistoi aurinko. Firan kaupunki kylpi auringon loisteessa - ja minä myös.

Santorinin saari sijaitsee Egeanmerellä. Pikkuinen saari on vain 75 neliömetrin kokoinen, joten sen voi ajaa päivässä autolla ympäri. Me ei kyllä ajettu, vaan huristeltiin bussilla. Ei tarvitse miettiä kuskia :)

Kreikkalainen ruoka on vaan niin <3

Rakastan mereneläviä. Mustekala oli yhtä tuoretta kuin kasvikset.

Ulkona syöminen saa ihan eri merkityksen...


Assyrtiko-rypäle on alun erin lähtöisin Santorinilta. Santo Winesin valkoviini oli toinen maistelemistamme onnistuneista viinivalinnoista.

Saaren keskiosassa sijaitsevan Firan näköalat ovat huikeat.

Pohjoisosan Oia on kuuluisa auringonlaskustaan. Sitä voi ihailla joko ravintolan pöydästä tai korkkaamalla oman pullon. Yhtä kaikki, maisemat ovat upeat.

Ei se viini, vaan se hetki.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti