Pakkaspäivä runollisessa Porvoossa

Porvoo on kaunis kaupunki kesällä ja talvella. Sitä pukee niin pakkanen kuin kesähelle. Se on siinä mielessä melkoinen harvinaisuus meillä Suomessa, kesäkaupunkien maassa :)

Kaupungissa on jotain runollista...Pieniä mukulakivikatuja, kallellaan olevia söpöjä puutaloja, herkkupuoteja, vanhan ajan romantiikkaa henkiviä kahvioilta...Ja onhan kansallisrunoilijamme J. L. Runebergin vanha kotitalokin siellä.

Vietimme jouluisen lauantain Porvoossa kavereiden kanssa. Kahvittelun ja syömisen ohessa teimme pieniä ostoksia pukinkonttiin.

Ilta päättyi SicaPelle-ravintolaan, jota suosittelen lämmöllä. Tunnelmallinen pieni ravintola löytyy Tuomiokirkon kupeesta, osoite on Kirkkotori 3. Ravintolasta löydät lisätietoja täältä.

Kynttilänvalossa kuvatut ruokakuvat eivät tee oikeutta kauniille annoksille, mutta tässä pieniä tunnelmapaloja herkullisesta illasta...

Porvoon Tuomiokirkon tapuli kauniissa valaistuksessa.

Kuu möllötti taivalla, kun suuntasimme SicaPelle-ravintolaan illalliselle.

Alkuruoaksi tarjoiltiin kyyhkyä ja punajuurta. Hurjan herkullista!

Puolukkainen Pinot Noir osui kohdalleen annoksen kaverina.

Lohta, fenkolia ja mätimajoneesia. Jos menet nyt Porvooseen, saat mitä todennäköisemmin fenkolia lautasellesi. Otetaan sen kanssa kuitenkin maltillisesti!

Pääruokana oli peuraa ja palsternakkapyrettä. Liha oli uskomattoman hyvää!

Keksin runon kotimatkalla.

Kuu taivaalla yksinään hohtaa, pilviharson vain välillä kohtaa.

Pakkanen kipristelee varpaita, ei tee mieli kävellä ilman kintaita.

Loistaa kynttilä ikkunassa, hehkuu lämpöä pienessä tuvassa.

Yksin istuu mummo kiikkustuolissa, on jo puoliksi unessa.

Viettääkö hän joulun yksinään?

Painaako se hänen sisintään?

Kuu tulee esiin pilven takaa, mummo ikkunasta katoaa.

Sammuu kynttilä, tähdet vain loistaa. Se ikävä, sitä ei kukaan voi poistaa.